Kokemuksia käsityönopettajan opinnoista, Tatu Laamanen

– Olen Tatu Laamanen ja syntyjäni Nurmijärveltä, mutta olen asunut lähes koko ikäni Savonlinnassa, eli sieltä olen kotoisin.

Tatu on käynyt myös peruskoulun ja lukion Savonlinnassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lyseon lukiosta vuonna 2019 ja kävi sen jälkeen armeijan Kontiolahden Onttolassa.

Mikä sai sinut hakemaan Itä-Suomen yliopistoon käsityönopettajaksi?

– Opettajuus on ollut aina minulle selvä kiinnostuksen kohde. Isä on ammattiopistossa opettajana ja työ on vaikuttanut käytännönläheiseltä ja hyvältä.

Alalle veti myös tunne siitä, että nimenomaan taitoaineet ja käsillä tekeminen ovat mielekkäitä asioita. Kouluaikoina teknisen työn lisäksi liikunta tuntui mieluisalta. Tatu hakikin ennen käsityönopettajankoulutusta myös liikunnanopettajaksi, jossa niin ikään oli kyse taidollisen osaamisen opettamisesta.

–Taidollinen, käsillä tekeminen on juttuni, Tatu tiivistää.

Käsityönopettajaksi hakeminen ei ollut kuitenkaan mikään automaattinen valinta, vaan valikoitui ja konkretisoitui vasta myöhemmin. Tatu piti pari välivuotta töitä tehden ja korotti samalla arvosanojaan. Välivuosinaan hän pääsi myös tekemään töitä, joista oli selkeää hyötyä tulevan opiskelupaikan näkökulmasta. Armeijan jälkeen hän työskenteli lukiossa koulunkäyntiavustajana ja teki sisustusrakennus- ja asennustöitä. Tatun tavoite oli alusta alkaen panostaa todistusvalintaan.

– VAKAVA-koetta kokeilin kerran, mutta tiesin, että en voi siellä parastani antaa, Tatu kertoo.

Kutsu soveltuvuuskokeeseen tulikin todistuspisteiden kautta. Käsityönopettajan valintaan liittyy myös ennakkotehtävä. Tatun hakiessa tehtävänanto oli tutkia, mitä ongelmia ja haasteita opiskelijoilla on ollut etäopiskelun aikana, ja johonkin haasteeseen piti kehittää myös ratkaisu. Tatun ideoima tuote auttoi opiskelijoita esittämään oppitunnilla kohtaamansa mahdolliset ongelmat paremmin opettajalle myös puhelimen välityksellä, kaikki kun eivät käytä tietokonetta etänä ollessaan.

– Itsepä kehittelin apuvälineen puhelimelle Ikean vanhasta säädettävästä lampunjalasta. Ennakkotyöstä kirjoitettiin myös raportti ja varsinaista tuotetta esiteltiin, Tatu muistelee.

Monella koulutukseen hakeutuvalla on harrastuneisuutta kädentaitojen parissa, mutta tämä ei ole kuitenkaan mikään edellytys koulutukseen pääsemiseksi. Aivan varmasti eteen tulee monia ennestään tuntemattomia tekniikoita, vaikka olisikin kova kädentaitojen harrastaja.

– Moni opiskelija on todella taitava tekemään käsillään. Luulen, että aika monelle alan opiskelijalle käsityö on ollut tärkeä harrastus, Tatu kuvailee.

Tatulle Itä-Suomen yliopisto oli ykkösvaihtoehto, vaikka pisteet olisivat riittäneet muuallekin. Sopivan suuressa kaupungissa on hyvä ilmapiiri ja viihtyisää.

– Halusin nimenomaan Joensuuhun Itä-Suomen yliopistoon, koska olin kuullut paljon hyvää kaupungista. Pidän tästä kodikkuuden tunteesta, kaupungilla tulee aina tuttuja vastaan, Tatu kertoo.

Joensuuhun Tatua vetivät myös uintikuviot. Hän on aiemmin kilpaillut lajissa ja tällä hetkellä valmentaa noin 11–15-vuotiaita lapsia ja nuoria. Tatu kiittelee, että on päässyt tekemään hyvin ammattimaista valmennusta Joensuun uimaseurassa. Valmennettavat ovat omalla taitotasollaan Suomen ykkösluokkaa. Joensuussa onkin erittäin hyvät ja monipuoliset liikunta- ja harrastusmahdollisuudet.

Mikä on parasta käsityönopettajan opinnoissasi?

Tatu kertoo, että opintojen alettua oli virkistävää olla uusien asioiden edessä pitkästä aikaa. Eniten jännitti se, miten pystyy asennoitumaan eri tavalla itselle ennestään tärkeisiin asioihin. Harrastukseen tulee suhtautua uudelleen myös tulevan työn ja ammatin näkökulmasta. Käsityönopettajankoulutus on monimateriaalinen, mikä tarkoittaa, että tulevat opettajat koulutetaan sekä teknisen työn että tekstiilityön työtapoihin, kuten puun, metallin, muovin ja erilaisten tekstiilimateriaalien työstämiseen ja tekniikoihin.

– Myönnän, että eniten jännitti tekstiilityön työtavat, joista minulla ei juuri ollut aiempaa kokemusta, Tatu tunnustaa.

Ensimmäinen opintovuosi on pitänyt sisällään erilaisiin materiaaleihin tutustumista ja kokeiluja. Monia tuotteitakin on syntynyt, kuten villapaita ja kitara. Opettajuus kulkee rinnalla jo alusta pitäen. Projekteista kirjoitetaan raportit, joissa reflektoidaan omaa oppimista ja tuotteen syntymistä. Pohdiskelu kuuluu olennaisena osana opintoihin.

– Mietitään heti, kuinka voisin opettaa tämän oppilaalle, miten tämän voisi toteuttaa koulussa? Tämä sopii minulle, kun olen pohdiskeleva tyyppi muutenkin, Tatu kertoo.

Keväällä Tatu suoritti myös ensimmäisen harjoittelunsa tekstiilityönopettajana Rantakylän Normaalikoulussa. H1-harkan voi suorittaa omaan tahtiin parin kolmen viikon aikana. Kokonaisuuden laajuus luentoineen on viisi opintopistettä. Kaiken kaikkiaan opetusharjoitteluja koulutuksessa on yhteensä neljä.

– Ensimmäisen kerran, kun näytin luokalle kirjontapistoja dokumenttikameran avulla, niin kyllä käsi vähän tärisi. Mutta sieltä se varmuus sitten löytyi, Tatu naurahtaa.

Harjoittelun jälkeen Tatu pääsi myös tekemään vähän ylimääräistä laserleikkausopetusta, koska osasi käyttää laserleikkuria niin hyvin. Harjoittelu oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus.

Tatu nostaa erityiseksi tähtihetkekseen opintojen aikana tekstiilityön taitojen oppimisen. Ennakkoon jännittävimmältä tuntunut kokonaisuus onkin muodostunut tärkeäksi osaksi elämää myös vapaa-ajalla ja antanut eniten oppimisen intoa. 

– Virkkaaminen on ollut meikäläisen ykkösjuttu! Olen virkannut lähes joka päivä. Omiin aamurutiineihin kuuluu kahvi, aamu tv ja virkkaaminen, Tatu kertoo.

Ensimmäisen vuoden päätyttyä monet tekniikat ja materiaalit on otettu perustasolla haltuun, mutta kiinnostavaa opittavaa riittää. Tulevan syksyn takomis- ja puukontekokurssi on lähitulevaisuudessa häämöttävä, Tatun mielestä mielenkiintoiselta tuntuva, vielä opettelematon taito.

– On kiva tehdä perinne-esine, jonka voi lahjoittaa aikanaan eteenpäin vaikkapa omille lapsilleen, Tatu pohtii.

Tatu opiskelee sivuaineena tällä hetkellä myös terveystieteitä. Tämän kokonaisuuden voi valita vapaasti ja opinnot toteutetaan verkossa Kuopiosta käsin. Ajatuksena on hyödyntää terveystieteiden näkökulmaa ehkäpä myöhemmin gradun tekemisessä. Käsityöt ja hyvinvointi liittyvät niin kiinteästi toisiinsa. Tatu harkitsee suorittavansa myös luokanopettajaopinnot tai ehkä hankkivansa erityisopettajan pätevyyden.

– On tärkeää opiskella sitä mistä tykkää, eikä aina miettiä sitä ilmeisintä ja ehkä helpoiten työllistävää vaihtoehtoa, Tatu summaa.

Miten olet viihtynyt Joensuussa ja kampuksella?

– Tämä on itselle täydellinen paikka. Olen asunut aina vesistön äärellä, ja nytkin joki menee tässä aivan vieressä. Eikä Joensuussa katsota ketään niin sanotusti päästä varpaisiin, Tatu kuvailee.

Tatu mainitsee Joensuun valttikorteiksi myös kaupungin tiiviyden. Kaikki oleellinen on lähellä ja pyöräteitä pitkin pääsee lähes joka paikkaan. Tatun mukaan monet eteläisemmästä Suomesta tulleet sanovat, että pitävät Joensuun kulttuurista ja ilmapiiristä. Hänelle itselleen itäsuomalainen meininki onkin jo tuttua Savonlinnasta.

– Kenen tahansa on tosi helppo tulla tänne. Kaikkien on helppo olla ja hengittää, Tatu summaa.

Taitola on opiskelijan mielestä ehdottomasti paras paikka kampuksella. Käsityönopettaopiskelijoilla on lähes ikioma rakennus keskellä kampusta ja se on rakennettu juuri oppiaineen tarpeisiin. Toki esimerkiksi luokanopettajaopiskelijat hyödyntävät Taitolan tiloja opinnoissaan. Kampuksella on hyvin yhteisöllinen tunnelma.

– Taitolassa on hyvä tiivis porukka ja oma kiva kahviotila, jossa vitsit lentävät. Juhlitaan yhdessä pikkujoulut ja kevätjuhlat myös henkilökunnan kanssa. Aina löytyy joku, keneltä kysyä apua tarvittaessa, Tatu kuvailee.

Tatun onneksi myös Joensuun uimahalli Vesikko on aivan kampuksen kupeella ja näin valmennustyökin on lähellä.  Lisäksi aktiivinen opiskelija sisällyttää arkeensa vielä kuntosalitreenit ja luonnossa liikkumisen, mutta ”hyvä kiire” ei haittaa, päinvastoin!

– Oma onnellisuus kiteytyy siihen, että on kiire mielekkäiden asioiden parissa, Tatu tiivistää.

Osuvana elämänohjeenaan hän pitää myös sitä, että asiat kannattaa tehdä kerralla oikein ja laadukkaasti, koska niitä ei ole kuitenkaan aikaa tehdä myöhemmin uudestaan.

Mikä on unelmatyösi, mitä odotat tulevaisuudelta?

– Unelmatyöni on toimia käsityönopettajana, ei ole niin väliä onko tekstiilityön vai teknisen työn parissa. Toivon, että konkreettisen tekemisen kautta voin auttaa oppilasta huomaamaan oman hienoutensa ja omat taitonsa, Tatu pohtii.

Hän toivoo, että voisi olla se tärkeä aikuinen ja opettaja, joka huomaa ja kannustaa oppilasta, kun lukuaineet eivät välttämättä onnistu niin hyvin tai keskittymisessä on ongelmia. Toisinaan juuri ne oppilaat, joilla on vaikeuksia keskittyä oppitunnilla lukuaineisiin loistavat käsitöissä. Hän kokee itsekin lapsena haasteekseen vilkkauden ja keskittymisen vaikeuden, mutta liikunta ja tekninen työ sujuivat aina.

– Minustakin on lapsena jopa sanottu, että on hyvin epätodennäköistä, että pääsen ikinä lukioon, Tatu muistelee.

Toisin kävi ja hyvä niin. Tatu on matkalla käsityönopettajaksi ja toivottavasti pääsee pian toteuttamaan haaveensa huomaavaisena, kannustavana ja loistavana opettajana toimimisesta.

Tatun vinkit käsityönopettajaksi hakevalle

1. Luota valintaasi. Tällä alalla pääsee muodostamaan työn omasta harrastuksesta. Moni voi tulla koulutukseen vähän epävarmana, että uskaltaako tehdä kivasta asiasta oikeasti työn. Vakuutan, että kyllä uskaltaa ja kannattaa!

2. Jaksa yrittää. Panosta ennakkotehtävään, koska siihen voit itse aidosti vaikuttaa ja työ voi olla juuri se määrittelevä tie opiskelupaikkaan.

3. Älä turhaan pelkää. Ajattele, että ennakkotehtävä ja haastattelu ovat hyviä näyttämisen paikkoja.

4. Tee tutkinnosta itsesi näköinen. Käsityönopettajaopiskelijat voivat valita opintojen rinnalle eri sivuaineita tai vaikka monialaiset luokanopettajaopinnot. Valinta onkin suosittu ja antaa pätevyyden toimia sekä luokanopettajana että käsityönopettajana, mikä antaa lisää mahdollisuuksia työelämään. Itä-Suomen yliopistossa on Suomen laajimmat sivuaineopintomahdollisuudet, joten paljon muitakin mahdollisuuksia on.