FM Eija Taskinen-Tuovinen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan Lapinlahdella sijaitsevan herännäisopiston, Portaanpään kristillisen opiston, identiteettiä ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosina 1923–1945. Tutkimuksen mukaan Portaanpään körtti-identiteetti rakentui viiden diskurssiryhmän varaan.
Taskinen-Tuovinen käytti tutkimuslähteenään opistolaisten toimittamaa Portaanpää Viesti -lehteä sekä keskustelukokousten pöytäkirjoja, jolloin identiteettiä päästiin tarkastelemaan tavallisten yläsavolaisten heränneiden sekä erityisesti herännäisnuorten näkemyksiin perustuen. Tutkimuksen mikrohistoriallinen lähestymistapa laajentaa näkemystä herännäisyyden identiteetistä.
Ristiriitatilanteita modernisoituvassa maailmassa
Käyttäytymisdiskurssissa määriteltiin heränneen ihmisen ominaispiirteet ja tuntomerkit. Oman kelvottomuuden, huonouden ja ”suruttomuuden” korostaminen ilmaistiin yhteisellä kielellä, körttiretoriikalla. Portaanpään opistolaiset kuuntelivat, omaksuivat, harjoittelivat ja käyttivät ”körttikieltä” opiston erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, etenkin seuroissa.
Suhtautumisdiskurssissa opistolaiset rakensivat identiteettiään suhteessa kulttuurielämään, sivistykseen, kansalaisjärjestöihin sekä huvi- ja virkistystoimintaan. Vanhastaan kulttuurikielteisyyden leimaa kantaneet körttiläiset olivat ristiriitatilanteessa: pietistinen umpimielisyys tahtoi torjua uudet innovaatiot ja ajatukset, mutta modernisoituva yhteiskunta vaati kansanopistoa vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin.
Opistolaisen velvollisuutta opistoa, vanhempia ja ”herännyttä kansaa” kohtaan korostettiin voimakkaasti. Identiteettiä määrittivät velvollisuudet toimia pyhäkoulu- ja lähetystyössä, edustaa ja mainostaa opistoa ja herännäisliikettä sekä olla esimerkillisesti ”suolana ja valona” maailmassa. Herännäisyyden 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kirjoitetulla historialla oli velvoittava merkitys. Vaatimattomat heränneet eivät suhtautuneet vaatimattomasti asemaansa kansallis-valtiollisesti merkittävänä liikkeenä ja suomalaisen kristillisyyden esikuvana.
Vahvojen aatteiden aika – körtti-identiteetti muutoksessa
Tutkimus osoittaa, että körtti-identiteetin muutos tarkasteltavalla aikakaudella oli seurausta diskurssien muuttumisesta. Yhteiskunnalliset ja historialliset tekijät muokkasivat diskurssien sisältöä sekä niiden valta-asemaa.
Isänmaallisuusdiskurssin vahvistuminen ja radikalisoituminen 1930-luvulla vaikutti myös muiden diskurssiryhmien merkityssisältöihin. 1920-luvun kansallisromanttinen idealismi kasvoi talvisotaan mennessä taistelutahtoiseksi ryssänvihaksi. Silti äärioikeistolaisten kansanliikkeiden vaikutus opiston ”körtti-identiteettiin” ei ollut yksiselitteinen. Elias Simojoen edustamasta oikeistoradikaalista poliittisesta toimintamallista Portaanpää sanoutui irti – ainakin virallisissa ja julkisissa yhteyksissä. Samoin 1930-luvun puolivälissä näyttäytynyt perinteisen körtti-identiteetin rajat ylittänyt modernisaatiodiskurssi aiheutti muutospainetta muissa diskursseissa. Portaanpään suojamuurit säröilivät, kun körttiläisten edustamaan konservatismiin ujuttautui modernisaation aineksia. Sota-ajan jälkeen Portaanpään opisto joutui koko herätysliikkeen lailla määrittelemään identiteettinsä uudelleen.
FM Eija Taskinen-Tuovisen kirkkohistorian alaan kuuluva väitöskirja Körtti-identiteetti. Portaanpään kristillisen opiston identiteetti ja sen muutokset vuosina 1923–1945 tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Juha Meriläinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Ilkka Huhta Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 19. helmikuuta klo 12 lähtien.
