Lapsuuden paikallaanolo voi aiheuttaa vakavaa rasvamaksatautia ja maksakirroosia

Runsas paikallaanolo lapsuudessa lisäsi maksavaurioiden riskiä jo varhaisaikuisuuteen mennessä, havaittiin tuoreessa tutkimuksessa. Kevyt liikunta kuitenkin kumosi paikallaanolon haittoja. Bristolin, Exeterin ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyötutkimus julkaistiin npj Gut and Liver -lehdessä ja esiteltiin Yhdysvaltain endokriinisen seuran vuosikokouksessa 1. kesäkuuta.

Paikallaanolon ylittäessä kuusi tuntia päivässä jokainen puolen tunnin lisäys paikallaanoloon kasvatti vakavan rasvamaksataudin ja maksakirroosin todennäköisyyttä ennen 25 vuoden ikää 15 prosentilla. Paikallaanolo nosti myös merkittävästi maksa-arvoja. Toisaalta kevyen liikunnan ylittäessä kolme tuntia päivässä jokainen puoli tuntia lisää kevyttä liikuntaa vähensi vakavan rasvamaksataudin riskiä 33 prosentilla.

Rasvamaksataudissa maksaan kertyy haitallisesti rasvaa, ja maksakirroosissa terve maksakudos korvautuu sidekudoksella. Samalla kasvaa maksasyövän ja maksansiirron riski. Maksa-arvojen kohoaminen voi olla varhainen merkki tulehdustilasta ja maksavaurioista.

Tutkimuksessa toteutettiin tähän asti laajin ja pitkäkestoisin paikallaanolon ja maksan terveyden seuranta lapsilla ja nuorilla. Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimuksen 2684 osallistujan paikallaanoloa ja liikkumista seurattiin vyötäröllä pidettävän liikemittarin avulla toistuvasti ikävuosina 11–24. 17 ja 24 vuoden iässä osallistujille tehtiin maksan ultraäänitutkimus ja selvitettiin verestä kolmen maksaentsyymin eli alaniiniaminotransferaasin, aspartaattiaminotransferaasin ja gammaglutamyylitransferaasin tasot.

Paastoverestä mitattiin toistuvasti myös HDL- ja LDL-kolesterolit, triglyseridit ja CRP. Verenpaine, syke, tupakointi, sosioekonominen tausta, sydän- ja verisuonitautien sukurasite sekä DEXA-menetelmällä mitattu rasva- ja lihasmassa otettiin huomioon analyyseissä.

Paikallaanoloa kertyi lapsuudessa keskimäärin kuusi tuntia ja varhaisaikuisuudessa jo yhdeksän tuntia päivässä. Paikallaanolon lisääntyessä kevyt liikunta väheni, ja varhaisaikuisuudessa sitä kertyi enää keskimäärin kolme tuntia päivässä.

Metabolisesta rasvamaksataudista (MASLD) puhutaan, kun maksan rasvoittuminen ei johdu alkoholin käytöstä ja siihen liittyy vähintään yksi viidestä metabolisen oireyhtymän osatekijästä. Metabolista rasvamaksatautia esiintyi 17 vuoden iässä yhdellä 40 osallistujasta eli 2,5 prosentilla, ja 24 vuoden iässä yhdellä viidestä eli 20 prosentilla.

– Löydös on yllättävä, sillä metabolisen rasvamaksataudin esiintyvyys kahdeksankertaistui vain seitsemän vuoden aikana, ja 20 prosentin esiintyvyyttä voisi yleensä odottaa vasta yli nelikymppisillä, toteaa lääkäri, kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Paikallaanolon lisääntyminen kevyen liikunnan kustannuksella voi edesauttaa vakavia sairauksia ennakoivia muutoksia niin maksassa kuin verenkiertoelimistössä ja sydämessä. Se myötävaikuttaa myös lihavuuden, kohonneiden insuliinitasojen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ja elimistön matala-asteisen tulehdustilan kehittymiseen.

– Puolella metabolista rasvamaksatautia sairastavista 24-vuotiaista tauti oli vakava, eli maksassa oli merkittävä määrä ylimääräistä rasvaa. Merkkejä maksan arpeutumisesta löydettiin yhdeltä 40:stä, ja kolme tuhannesta täytti maksakirroosin diagnostiset kriteerit. Nämä sairaudet ovat hiljaisia tappajia, joihin pitäisi alkaa kiinnittää huomiota jo nuoressa väestössä, Agbaje lisää.

Vähintään kolme tuntia kevyttä liikuntaa päivässä suojasi kuitenkin maksan rasvoittumiselta. Jokainen kertyvä minuutti reipasta tai rasittavaa liikuntaa vähensi vakavan metabolisen rasvamaksataudin, mutta ei maksakirroosin todennäköisyyttä 24 vuoden iässä.

– Reippaasta tai rasittavasta liikunnasta on puhuttu paljon ja kevyt liikunta on jäänyt vähemmälle huomiolle. 3–4 tuntia kevyttä liikuntaa päivässä on kuitenkin paras vastalääke lapsuuden paikallaanolon haittoihin. Siihen kannustamalla voidaan suojata myös maksan terveyttä, Agbaje toteaa.

Kevyttä liikuntaa ovat esimerkiksi ulkopelit ja leikkipuistossa puuhaaminen, koiran kävelyttäminen, erilaisten pikkuaskareiden toimittaminen, käveleminen ja pyöräily.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen säätiö, Matti ja Vappu Maukosen säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö ja Alfred Kordelinin säätiö sekä EASO ja Novo Nordisk -säätiö nuoren tutkijan palkinnolla.