Juuri julkaistussa Itä-Suomen yliopiston ja Tukholman Karoliinisen instituutin yhteistutkimuksessa havaittiin, että diabeteksen ja ylipainon hoitoon käytetyt GLP-1-agonistilääkkeet semaglutidi ja liraglutidi olivat yhteydessä vähäisempään sairaalahoitojen tarpeeseen alkoholiongelmasta kärsivillä. Pienempi sairaalahoitojen määrä havaittiin sekä alkoholiperäisiin syihin, päihteistä johtuviin syihin että fyysisiin sairauksiin liittyen. Vaikutusta ei havaittu itsemurhayrityksistä johtuviin sairaalahoitoihin.
Alkoholiriippuvuuksiin on olemassa tehokkaita lääkehoitoja, mutta ne ovat alikäytettyjä eivätkä toimi tai sovellu kaikille päihdehäiriöstä kärsiville. Aiempien alustavien eläin- ja ihmistutkimusten perusteella GLP-1-agonistit saattavat vähentää merkittävästi alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä.
Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin ruotsalaisia rekisteriaineistoja hyödyntäen yli 200 000 ihmistä, joille oli vuosina 2006–2021 kirjattu alkoholin käyttöhäiriön diagnoosi. Heidän lääke- ja sairaalahoitojaan seurattiin vuoden 2023 loppuun saakka käyttäen tutkimusryhmän kehittämää PRE2DUP-lääkemallinnusmenetelmää ja verraten ihmistä itseensä niinä jaksoina, kun hän käytti tai ei käyttänyt tiettyjä lääkkeitä. Osallistujista 4321 käytti semaglutidia ja 2509 liraglutidia seurannan aikana.
GLP-1-agonistien käyttö oli yhteydessä merkittävästi vähäisempään riskiin joutua alkoholin käyttöhäiriön vuoksi sairaalahoitoon. Semaglutidia käytettäessä riski oli 36 % pienempi ja liraglutidia käytettäessä 28 % pienempi. Molempien käyttöön liittyi myös merkittävästi pienempi sairaalahoidon riski minkä tahansa päihdehäiriön vuoksi: semaglutidiin 32 % pienempi ja liraglutidiin 22 % pienempi riski.
Riski GLP-1-agonistien käytön aikana oli matalampi kuin käytettäessä naltreksonia, joka oli nykyisin käytössä olevista alkoholin käyttöhäiriölääkkeistä tehokkain. Naltreksoniin liittyi 14 % pienempi riski alkoholiin ja päihdeongelmiin liittyviin sairaalahoitoihin.
Semaglutidin, liraglutidin ja alkoholin käyttöhäiriölääkkeiden käyttö olivat kaikki yhteydessä pienempään sairaalahoitojen määrään fyysisten sairauksien vuoksi: semaglutidi 22 %, liraglutidi 21 % ja alkoholin käyttöhäiriölääkkeet 15 % pienempään hoitomäärään. GLP-1-agonistien käytön ja itsetuhoisuudesta johtuvien sairaalahoitojen välillä ei todettu merkitsevää yhteyttä.
– Tutkimusidea lähti liikkeelle potilaiden havainnosta, että heidän alkoholinkäyttönsä oli vähentynyt semaglutidilääkkeen aloituksen jälkeen. Samanlaisia havaintoja nostivat esiin myös muut tutkijat kansainvälisissä kongresseissa, joten päätimme lähteä tutkimaan asiaa, sanoo tutkija, oikeuspsykiatrian dosentti Markku Lähteenvuo Niuvanniemen sairaalasta.
– Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että GLP-1-agonistit saattaisivat toimia lihavuuden ja diabeteksen lisäksi myös päihdehäiriöiden hoidossa, mutta tulos täytyy varmentaa satunnaistetuissa tutkimuksissa, Lähteenvuo jatkaa.
Lisätietoja:
Oikeuspsykiatrian dosentti Markku Lähteenvuo, markku.lahteenvuo@uef.fi, p. 040-7029597
Tutkimusartikkeli:
Markku Lähteenvuo, Jari Tiihonen, Anssi Solismaa, Antti Tanskanen, Ellenor Mittendorfer-Rutz, Heidi Taipale. Repurposing Semaglutide and Liraglutide for Alcohol Use Disorder. JAMA Psychiatry. In press. doi 10.1001/jamapsychiatry.2024.3599
