Lihominen ja vyötärörasvan kertyminen aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja nostaa tyypin 2 diabetesriskiä jo teini-iässä

Liiallinen rasvamassa aiheuttaa jo nuoruudessa insuliiniresistenssiä ja voi johtaa aikuistuessa pahenevan insuliiniresistenssin ja lihavuuden noidankehään, osoittaa tuore tutkimus. Suuri lihasmassan määrä kuitenkin osittain suojaa insuliiniresistenssiltä. Itä-Suomen yliopiston ja kansainvälisten yhteistyökumppanien tutkimus julkaistiin Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä. 

Lasten ja nuorten lihavuus on maailmanlaajuinen epidemia. Painoindeksin perusteella määritelty lihavuus on yhdistetty useisiin sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, neurologisiin sairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin aikuisuudessa. Painoindeksi on kuitenkin huono lihavuuden mittari lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä se ei erottele lihasmassaa ja rasvamassaa. 

Insuliiniresistenssi on merkki kohonneesta tyypin 2 diabeteksen riskistä myös nuorilla, mutta pitkäaikaistutkimuksia kokonaisrasvamassan, vyötärörasvan ja lihasmassan yhteydestä insuliiniresistenssin riskiin suuressa nuorten väestössä ei ole juuri tehty.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytettiin aineistoa Bristolin yliopiston ALSPAC-tutkimuksesta (Avon Longitudinal Study of Parents and Children). Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 3 160 nuorta – 1546 poikaa ja 1 614 tyttöä. Tutkimuksen alkaessa nuoret olivat 15-vuotiaita, ja heitä seurattiin yhdeksän vuoden ajan eli 24 vuoden ikään. Kehon kokonaisrasvamassa, vyötärörasva ja lihasmassa mitattiin DEXA-laitteella 15, 17 ja 24 vuoden iässä. Lisäksi määritettiin verinäytteistä paastoverensokeri- ja insuliinitasot sekä insuliiniresistenssi.

Tutkimuksessa otettiin kattavasti huomioon osallistujien tulehdus- ja rasva-arvot, verenpaine, mahdollinen tupakointi, paikallaanolo ja fyysinen aktiivisuus, sosioekonominen asema sekä sydän- ja verisuonitautien sukurasite. Seurannan aikana jokainen kokonaisrasvamassaan kertynyt lisäkilo lisäsi korkean verensokerin eli hyperglykemian riskiä 4 prosentin verran, kohonneen insuliinitason eli hyperinsulinemian riskiä 9 prosentilla ja insuliiniresistenssin riskiä 12 prosentilla. Jokainen lisäkilo vyötärörasvaan lisäsi näitä riskejä vielä enemmän: hyperglykemian riskiä 7 prosentilla, hyperinsulinemian riskiä 13 prosentilla ja insuliiniresistenssin riskiä 21 prosentilla. Vastaava lihasmassan kasvu vähensi sekä hyperinsulinemian että insuliiniresistenssin riskiä 2 prosentilla.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että liiallinen kehon kokonaisrasvamassa 15-vuotiaana lisäsi insuliiniresistenssin riskiä 17-vuotiaana. Liiallinen rasvamassa 17-vuotiaana lisäsi insuliiniresistenssin riskiä 24-vuotiaana, ja lisäksi insuliiniresistenssi 17-vuotiaana johti suurempaan kokonaisrasvamassaan 24-vuotiaana, eli noidankehä oli valmis. Tulokset olivat yhdenmukaiset sukupuolesta ja painoindeksistä riippumatta. 

– Meillä on nyt ensi kertaa pitkäkestoista tutkimusnäyttöä liiallisen rasvamassan ja vyötärörasvan vaaroista nuorille. Lisäksi liiallinen rasva osoittautui kaksi kertaa vaarallisemmaksi vyötäröllä kuin kehon kokonaisrasvamassassa. Rasvan kertymisen ja insuliiniresistenssin noidankehä 17 ja 24 ikävuoden välillä on masentava löydös. Rasvamassan vaikutus tähän on 75 prosenttia ja insuliiniresistenssin 25 prosenttia, ja noidankehän voi tehokkaimmin pysäyttää ehkäisemällä lihomista, sanoo lääkäri ja kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Toivoa on, sillä hiljattain osoitimme, että 10 prosenttia rasvamassan kasvusta nuoruusvuosina johtuu paikallaanolosta, jonka vaikutus on mahdollista kumota harrastamalla kevyttä liikuntaa kolmesta neljään tuntia päivässä. Lihasmassan kasvu suojaa insuliiniresistenssiltä vain hieman, mutta sen suojaava vaikutus yhdistettynä kevyeen liikuntaan saattaa olla ratkaisevaa kakkostyypin diabetesriskin vähentämisessä. Tästä syystä teinejä tulisi kannustaa kevyen liikunnan pariin, Agbaje toteaa. 

Agbajen johtaman urFIT-CHILD-tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Kuopion yliopistosäätiö, Lastentautien tutkimussäätiö sekä Alfred Kordelinin säätiö.