Jos luovuuskasvatuksen professori Antti Juvonen saisi päättää, hän muuttaisi koulut kiireettömiksi paikoiksi, joissa saisi kokeilla uusia ideoita, olla välillä myös väärässä ja tehdä merkityksellisiä asioita.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Niko Jouhkimainen ja Mostphotos
– Koko peruskoulun opintosuunnitelma pitäisi räjäyttää pieniksi palasiksi ja koota se uudelleen väljemmäksi. Jos haluamme tasapäistää lapset ja tuottaa koulusta vain yhdenmukaisia yksilöitä, palvelee nykyinen opetussuunnitelma meitä toki mainiosti. Mutta jos haluamme innovaatioita, kekseliäisyyttä ja uusia avauksia, olisi meidän päästettävä irti tiukoista säännöistä ja yhdenmukaistamistoimenpiteistä, sanoo luovuuskasvatuksen professori Antti Juvonen painokkaasti.
Hänen viisivuotinen professuurikautensa alkaa olla lopuillaan, eikä rahoitusta luovuuskasvatuksen professuurin jatkumiselle näytä olevan luvassa. Siksi onkin aika tarkastella, mitä tämä erityinen, ulkomaita myöten kiinnostusta herättänyt kausi on pitänyt sisällään, ja mitä viidessä vuodessa on saatu aikaan.
– Paljon hienoja juttuja, tiivistää Juvonen.
Tällä hän viittaa noin 150 pro gradu -tutkielmaan, joita hän on ehtinyt viidessä vuodessa ohjata. Myös useita väitöskirjoja on saatu luovuuskasvatuksen alalta hyvään vauhtiin, ja artikkeleita on syntynyt kymmenittäin.
– Siksi on sekä henkilökohtaisesta että yliopiston näkökulmasta todella harmillista, että professuuri päättyy. Vaikka olemme saaneet aikaiseksi paljon hyviä, uusia avauksia, jää tässä paljon keskenkin.
Luovuuden uhkana jatkuva kiire ja arvioiminen
Luovuuskasvatuksen professuuria ovat osin rahoittaneet sekä Joensuun kaupunki että Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Tavoitteena on ollut lähteä luomaan kouluihin sellaisia puitteita, että oppilailla olisi riittävästi vapautta etsiä luovia ratkaisuja.
– Tämä viisivuotinen kausi on antanut lisää ymmärrystä sille, että suomalaisille kouluille tyypillinen yhdenlaisen sapluunan mukaan toimiminen tappaa luovuuden. Jos minulla olisi valta, antaisin ehdottomasti opettajille enemmän tilaa ja aikaa tukea oppilaiden yksilöllistä huomioimista ja kasvua.
Juvonen harmittelee kouluissa olevaa jatkuvaa kiireen tuntua, minkä lisäksi oppilaita arvioidaan ja mitataan koko ajan enemmän ja enemmän.
– Kiireen lisäksi luovuuden uhkana on jatkuva arviointi. Luovia ratkaisuja on turha lähteä ideoimaan, jos kaiken arvioinnin taustalla on vain yhteen oikeaan ratkaisuun päätyminen.
Jokaisella luonnollinen tarve itseilmaisuun
Viime vuosina kouluissa on näkynyt nuorten lisääntyvä pahoinvointi ja levottomuus. Opettajien aika tuntuu menevän pitkälti järjestyksen ylläpitämiseen, ja heiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän taitoja erilaisten oppijoiden kohtaamiseen.
Juvonen pohtii, voisiko osa levottomuudesta ja häiriökäyttäytymisestä johtua siitä, ettei oppilas sovi tiettyyn normistoon ja ihanteeseen.
– Ja voisiko osa emotionaalisista ongelmista helpottua, jos oppilaat saisivat koulussa toteuttaa enemmän luonnollista tarvettaan itseilmaisuun. Kiirettä ruokkivassa, kireässä ilmapiirissä ei kenenkään luovuus pääse kukkimaan, vaikka sen tarve on olemassa meissä jokaisessa. Aivan kuten tarve uneen ja ravintoonkin.
Juvosta harmittaa myös se, että kiireessä monien oppilaiden erityiset lahjakkuudet saattavat jäädä huomaamatta. Sekin voi osaltaan aiheuttaa levottomuutta, ja turhautuminen purkautua huonona käytöksenä.
– Olen tutkimuksissani tullut siihen tulokseen, että erityisen luoville ihmisille yhteistä on tietynlainen persoonallisuus. He herättävät usein huomiota tavalla tai toisella, ja heillä on hyvä itsetunto. Uskoisin, että ennen vanhaan monet niin sanotut kylähullut olivat juuri näitä luovia ihmisiä, jotka ajattelivat asioista eri tavalla, eivätkä sopineet normaaliuden muottiin.
Kiirettä ruokkivassa, kireässä ilmapiirissä ei kenenkään luovuus pääse kukkimaan, vaikka sen tarve on olemassa meissä jokaisessa.
Antti Juvonen
Luovuuskasvatuksen professori
Ajattelun mallia lapsilta
Toisaalta Juvonen muistuttaa, että kaikilla ihmisillä on luovuuden potentiaalia, jota voi oikeissa olosuhteissa kehittää. Luovuuteen voi myös kasvattaa.
– Viittaan mielelläni usein professori George Landin luovuustestiin. Land testasi 1960-luvun lopulla 1 600 lasta samaisella testillä, jolla NASA valitsee innovatiivisia insinöörejä ja tiedemiehiä palvelukseensa. Koska testi toimi myös lasten parissa erittäin hyvin, Land jatkoi testausta pitkittäistutkimuksena samojen lasten kanssa heidän kouluiässään, murrosiässään sekä aikuisina.
Tulokset ovat melko karua luettavaa. Siinä missä vielä 5-vuotiaista lapsista 98 prosenttia oli testin mukaan luovia, laski luovuustaso aikuisikään tullessa niin, että aikuisista luoviksi laskettiin enää kaksi prosenttia.
– Jyrkin lasku luovuudessa tapahtui kouluun mennessä. Mielestäni se ilmentää sitä, että alle kouluikäiset keksivät ratkaisuja erilaisiin asioihin ilman rajoituksia. Toisin sanoen he käyttävät luovuutta hyväkseen pohtiessaan mitä tahansa asiaa.
Koulussa sen sijaan rajoitukset ja säännöt astuvat jokaisen elämään. Ongelmiin haetaan vain yhtä oikeaa vastausta, ja luovat maalailut täytyy unohtaa.
– Jos opettajat vain voisivat ruokkia lapsille ominaista luovaa ajattelutapaa vielä koulussa ja antaa tilaa erilaisille ratkaisuille ja vastauksille, olisi meillä paremmat avaimet tukea luovan ajattelun jatkumoa vielä vanhempanakin. Tästä haluaisin pitää enemmän meteliä.
Myös George Land tuli testaustensa perusteella siihen tulokseen, että lapsia pitää rohkaista vapaisiin ajatteluprosesseihin ja ideoihin ilman realistista jarruttelua. Vasta jälkikäteen voidaan pohtia ja arvioida niiden toteuttamista. Niin syntyvät uudet ja innovatiiviset ideat.
Ulkoluvun sijaan merkityksellisyyden harjoituksia
Juvonen on myös kysytty luennoitsija. Viimeksi hän on käynyt puhumassa aiheesta ”Hyvinvoinnista luovuutta ja luovuudesta hyvinvointia”.
– Kun ihminen tekee sitä, mistä hän pitää, saa hän merkityksellisiä kokemuksia. Silloin luovuus pääsee meissä valloilleen. Luovuuteen liittyvät kokemukset voivat parhaimmillaan muuttaa koko elämän mielekkäämmäksi ja antaa perustan onnellisuudelle. Siksi luovuus ilmiönä on olennainen koko elämän ja hyvinvointimme kannalta.
Hänestä tuntuu turhauttavalta, että kouluissa ajatellaan tiedon ulkoa opettelun olevan yhä tie menestykseen. Kaikki tieto on kuitenkin tänä päivänä verkossa helposti haettavissa, joten aikaa voisi kouluissa käyttää hänen mielestään fiksumminkin.
– Väitän, että Suomi menestyisi ja voisi paremmin, jos ulkoluvun sijaan opettelisimme koulussa taitoja, jotka auttavat meitä elämään hyvää ja merkityksellistä elämää.
