Anestesiologian ja tehohoidon alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Toistuva harjoittelu parantaa hävittäjälentäjien kykyä havaita itsessään hapenpuutteen oireet ja nopeuttaa niiden tunnistamista, osoitti lääketieteen lisensiaatti Antti Leinosen väitöstutkimus. Hankkeessa tutkittiin suomalaisten hävittäjälentäjien hapenpuutekoulutusta ja kehitettiin myös uusi harjoitusmenetelmä, jossa hapenpuutteen lisäksi hengitys kiihtyy entisestään kuten todellisessa vaaratilanteessa.
Tulosten pohjalta Suomen Ilmavoimissa on otettu käyttöön kolmen vuoden välein toistettava hapenpuutekoulutus kaikille hävittäjälentäjille.
– Hapenpuute alentaa hävittäjälentäjän havainto- ja toimintakykyä. Lentäjän tulisikin pystyä tunnistamaan sen oireet ajoissa säilyttääkseen lentokoneen hallinnan, Leinonen toteaa.
Pitkään jatkuessaan hapenpuute voi aiheuttaa tajunnan menetyksen ja jopa kuoleman.
Esimerkiksi F/A-18C Hornet -hävittäjissä on todettu happi- ja paineistusjärjestelmän vikatilanteita, jotka voivat johtaa lentäjän hapenpuutteeseen.
Jotta hapenpuute osataan tunnistaa ajoissa, on tärkeää harjoitella sen oireiden tunnistamista valvotusti simulaattorissa. Koulutuksessa kerrataan myös tilanteen vaatimat hätätoimenpiteet. Ne on osattava suorittaa oikein myös hapenpuutteen jo alentaessa toimintakykyä, jotta laskeutuminen sujuu turvallisesti.
Leinosen Itä-Suomen yliopistoon tekemän väitöskirjan tutkimusaineisto oli Ilmavoimien F/A-18C Hornet -simulaattorissa vuosina 2008–2021 järjestetyistä hapenpuutekoulutuksista. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti, miten nopeasti hävittäjälentäjä tunnistaa hapenpuutteen 2–3 vuoden välein toistetuilla harjoituskerroilla.
– Jo toinen harjoituskerta paransi ja nopeutti hapenpuutteen oireiden tunnistamista. Jos harjoitus uusittiin vielä kolmannen kerran, suurin osa tunnisti oireet aiempaa nopeammin.
Lähes joka neljäs lentäjä kuitenkin tunnisti hapenpuuteen suhteellisen hitaasti kaikilla kolmella harjoituskerralla.
Koulutustilanteessa huomio kiinnitetään erityisesti siihen, että lentäjä tunnistaa hapenpuutteen oireet riittävän nopeasti, niin että hän kykenee toimimaan rationaalisesti, toteuttamaan tarvittavat hätätoimenpiteet ja pelastautumaan. – Tärkeintä on arvioida lentäjän lento- ja toimintakykyä. Liikaa painoa ei panna numeerisille arvoille, kuten veren happipitoisuudelle ja oireiden tunnistusajalle, vaikka niitä seurataan koulutuksen turvallisuuden varmistamiseksi, Leinonen kertoo.
Sotilasilmailussa hapenpuutekoulutus on pakollista ympäri maailman, mutta sen toteutuksesta ei ole yhtenevää suositusta. Vahvaan tutkimusnäyttöön perustuva suomalainen koulutusmalli saattaakin tulevaisuudessa herättää laajemminkin kiinnostusta.
Lääketieteen lisensiaatti Antti Leinosen väitöskirja Normobaric hypoxia training in military aviation (Normaalipaineinen hapenpuutekoulutus hävittäjälentäjille) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Mäntysaari Sotilaslääketieteen keskuksesta ja kustoksena dosentti Hannu Kokki Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Antti Leinonen, anttilei@uef.fi
