Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia sydämen vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa ja uudelleenmuovautumista potilailla, joilla ei ollut aiemmin diagnosoituja sydänsairauksia sekä potilailla, joilla oli jo todettu sepelvaltimotauti. Vasemman kammion mekaaninen dyssynkronia eli kammion seinämien eriaikainen supistuminen saattaa olla osatekijänä sydämen vajaatoiminnan kehityksessä.
Väitöstutkimuksessa mekaanista dyssynkroniaa mitattiin sydänlihasperfuusion gammakuvaukseen liitetyllä uudehkolla faasianalyysimenetelmällä. Normaalisti sydänlihasperfuusion gammakuvauksessa saadaan tietoa vasemman kammion tilavuudesta, mahdollisista liikehäiriöalueista ja sydänlihaksen alueittaisesta verenkierrosta. Faasianalyysillä voidaan tämän lisäksi tarkasti määrittää seinämän eri osien supistumisen alkuajankohta ja mekaanisen dyssynkronian määrä, jolloin saadaan yksi diagnostinen apukeino lisää.
Sydämen vajaatoiminta on yleinen oireyhtymä, johon liittyy korkea sairastuvuus ja kuolleisuus. Sen vuoksi vajaatoiminnan patofysiologian tarkka tunteminen on ensiarvoisen tärkeää oireiden ennaltaehkäisemiseksi ja oikeanlaisten hoitojen suunnittelemiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimuksessa osoitettiin, että henkilöillä, joilla ei ole sydänsairauksia, vasemman kammion systolinen toiminta on hyvin yhdenaikaista ja vasen kammio on muodoltaan ennemminkin luotimainen kuin pallomainen. Vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa esiintyi noin kolmasosalla tutkimuksen sepelvaltimotautipotilaista, ja dyssynkronian havaittiin olevan yhteydessä aiemmin sairastettuun sydänlihasinfarktiin sekä sydänlihaksen hapenpuutteeseen. Vasemman kammion uudelleenmuovautumista havaittiin noin 40 prosentilla sepelvaltimotautipotilaista. Väitöstutkimuksessa löydettiin läheinen yhteys vasemman kammion uudelleenmuovautumisen ja vasemman kammion mekaanisen dyssynkronian väliltä – uudelleenmuovautumista kuvaavista muutoksista suuri vasemman kammion koko ja pallomaisempi vasemman kammion muoto olivat yhteydessä lisääntyneeseen vasemman kammion mekaaniseen dyssynkroniaan sekä alentuneeseen ejektiofraktioon.
Väitöstutkimus osoitti, että sydänlihasperfuusion gammakuvaus on käyttökelpoinen menetelmä, jolla voidaan tarkastella samanaikaisesti sekä sydänlihaksen hapenpuutetta ja vaurioalueita että vasemman kammion mekaanista dyssynkroniaa ja uudelleenmuovautumista, jotka saattavat auttaa tunnistamaan sydämen vajaatoiminnan esiasteita.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että vasemman kammion mekaaninen dyssynkronia on yhteydessä moniin tunnettuihin sydämen vajaatoiminnan patofysiologisiin tekijöihin. Mekaanisen dyssynkronian määrittäminen voisi näin ollen antaa lisätietoa sydämen vajaatoiminnan etiologian selvittelyssä ja hoitojen suunnittelussa.
Mekaanisen dyssynkronian määrittäminen ei ole toistaiseksi rutiinikäytössä kliinisessä potilastyössä sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. Faasianalyysi voidaan tarvittaessa tehdä jälkikäteisanalyysinä normaalin sydänlihasperfuusion gammakuvauksen jälkeen ilman lisärasitusta potilaalle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, jossa analysoitiin aiemmin sydänlihasperfuusion gammakuvauksessa kliinisten syiden vuoksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä käyneiden potilaiden dataa kahdessa eri potilasaineistossa. Osatyössä 1 koottiin tietoja 52 potilaalta, joilla ei ollut aiemmin diagnosoitua sydänsairautta, lepo-EKG oli normaali, sepelvaltimoissa ei ollut merkittäviä kalkkeumia ja sydänlihasperfuusion gammakuvauksen tulos oli normaali. Heiltä määritettiin viitearvot vasemman kammion normaalille supistumiselle ja selvitettiin, mikä lasketaan dyssynkroniseksi supistumiseksi. Kliinisiä taustatietoja haettiin potilasrekisteristä, sydänlihasperfuusion gammakuvauslöydökset uudelleenanalysoitiin, EKG-tallenteet läpikäytiin, sepelvaltimoiden kalkkien määrä analysoitiin ja kaikille potilaille tehtiin jälkikäteisanalyysinä faasianalyysi, jolla määritettiin vasemman kammion mekaanisen dyssynkronian määrää.
Osatöissä 2 ja 3 käytössä oli 326 sepelvaltimotautidiagnoosin aiemmin saaneen potilaan aineisto. Tietoja haettiin kuten edellä kuvattu, verrattiin osatyön 1 potilasaineistoon ja etsittiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen yhteyksiä mekaanisen dyssynkronian ja sydämen vajaatoiminnan tunnettujen esiasteiden välillä.
Lääketieteen lisensiaatti Hanna Hämäläisen väitöskirja Left ventricular mechanical dyssynchrony and remodelling in patients with coronary artery disease (Vasemman kammion mekaaninen dyssynkronia ja uudelleenmuovautuminen sepelvaltimotautipotilailla) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Antti Saraste Turun yliopistollisesta keskussairaalasta ja kustoksena professori Tomi Laitinen Itä-Suomen yliopistosta ja Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.
Väitöskirja
Lisätietoja:
LL Hanna Hämäläinen, hanna.hamalainen@pshyvinvointialue.fi
