Neurotehohoidon alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Aivovamman ja lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) saaneilla potilailla aivojen hapenpuute ja aivoverenkierron häiriöt huonontavat hoitotulosta. Korkeaa sisäänhengitysilman happipitoisuutta ja valtimoveren korkeaa happiosapainetta käytetään parantamaan aivokudoksen hapentarjontaa. Lisähapen hyödyistä tai haitoista neurotehohoidossa on kuitenkin vain viitteellisiä tutkimustuloksia ja suurin osa tutkimuksista on takautuvia.
Neurologisten oireiden lisäksi SAV-potilailla esiintyy sydän- ja keuhkokomplikaatioita. Valtimoveren korkea happiosapaine supistaa pieniä valtimoita, mikä voi johtaa keuhkokomplikaatioihin. Sydänlihaksen hapenpuute puolestaan voi johtaa sydänlihaksen seinämäliikehäiriöihin ja sydämen johtumishäiriöihin. Sydänlihaksen hapenpuutteeseen reagoivat merkkiaineet ovat yhteydessä näihin häiriöihin ja niiden pitoisuudet ovat yhteydessä SAV:n vaikeusasteeseen, myöhään ilmenevään aivokudoksen hapenpuutteeseen ja ennusteeseen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Korkea valtimoveren happiosapaine ei vaikuttanut neurologiseen selviytymiseen aneurysmaattisen lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneilla potilailla. Aivovammapotilailla sisäänhengitysilman happipitoisuus ei vaikuttanut tulehdusreaktiota, happiradikaalien pitoisuutta tai aivovamman vaikeusastetta mittaavien merkkiaineiden pitoisuuksiin. Lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneilla potilailla sydämen ultraäänitutkimusten löydökset eivät olleet yhteydessä potilaiden ennusteeseen. Lukinkalvonalaisen verenvuodon vaikeusaste ei ennustanut potilaiden sydänkomplikaatioita kolmen kuukauden kuluttua vuodosta. Lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneilla potilailla havaittiin sydänlihaksen hapenpuutetta kuvaavan merkkiaineen troponiini T:n pitoisuuksien maltillista kohoamista ja sydänlihaksen repolarisaation häiriintymistä, jotka olivat yhteydessä vuodon vaikeusasteeseen. Näiden tekijöiden yhteyttä potilaan ennusteeseen ei tiedetä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Ensimmäinen osatyö oli retrospektiivinen rekisteritutkimus, jonka aineisto kerättiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan neurokirurgian klinikan aneurysmarekistereistä. Tutkimusaineisto koostui aneurysmaattisen lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneista potilaista, jotka tarvitsivat hengityslaitehoitoa yli 24 tunnin ajan. Tutkimuksessa selvitettiin valtimoveren happiosapaineen vaikutusta potilaan ennusteeseen.
Toinen osatyö toteutettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastoilla. Se oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa hengityslaitehoitoa tarvitsevat vaikean aivovamman saaneet potilaat arvottiin saamaan joko standardihappihoitoa tai korkean sisäänhengitysilman happihoitoa. Tutkimuksessa selvitettiin sisäänhengityksen eri happifraktioiden vaikutusta inflammaation, happiradikaalien ja aivovamman vaikeusasteen merkkiainepitoisuuksiin.
Kolmas osatyö toteutettiin yhteistyössä Bernin yliopistollisen sairaalan, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Turun yliopistollisen sairaalan kanssa. Potilasaineisto koostui 200 peräkkäisestä lukinkalvonalaisen verenvuoron saaneesta potilaasta, joiden sydäntapahtumia seurattiin kolmen kuukauden ajan. Tutkimuksessa arvioitiin sydäntapahtumien vaikutusta potilaiden ennusteeseen.
Lääketieteen lisensiaatti Maarit Långin väitöskirja Hyperoxaemia and cardiac complications in neurocritical care patients (Lisähapen anto ja sydäntapahtumat neurotehohoitopotilailla) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Janne Liisanantti Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Ari Uusaro Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Maarit Lång, maarit.lang(a)pshyvinvointialue.fi
