Käännöstieteen alan väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella ja verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aiheen tutkiminen on tärkeää?
Väitöstutkimukseni kuvaa voimadynamiikan ja kognitiivisen merkitysrakenteen välittymistä kirjallisuuden kääntämisessä ja av-kääntämisessä. Aiheen tutkiminen on tärkeää siksi, että käännösprosessin kognitiopainotteiseen kuvauksen systematisoituja malleja tai välineitä ei ole, vaikka monet tutkimukset käsittelevät käännettyjen tekstien ja käännösprosessin kognitiivisia ulottuvuuksia. Koska on tarpeen rakentaa systemaattinen ja empiirisesti perusteltu kuvaus käännöksestä lausetasolla, pyrin tässä työssä kehittämään ilmiöstä yhtenäisempää teoreettista mallia tutkimalla sitä, miten kognitiivinen tieto välittyy käännöksessä kieliparista ja käännössuunnasta riippumatta.
Tutkimuksessa sovelletaan Leonard Talmyn (2000) kognitiivisen semantiikan alaan kuuluvaa voimadynamiikan mallia. Työn tavoitteena on analysoida, miten voimadynaamiset merkitykset joko säilyvät tai muuttuvat kirjallisuuden kääntämisessä ja audiovisuaalisessa kääntämisessä kolmen kieliparin välillä: englanti, suomi ja puola. Voimadynamiikka käsittää monenlaisia kausatiivisia ja muita suhteita, joihin liittyy kaksi vastakkaista voimaa, jotka kohdistuvat toisiaan vastaan ja joista toinen on toista voimakkaampi. Voimayksiköiden kieliopillinen koodaus vaihtelee. Molemmat voidaan esimerkiksi koodata kieliopillisiksi subjekteiksi riippuen yleisestä lausetason rakenteesta ja erityisesti verbistä, joka on olennaisin voimadynamiikan suhdetta ilmaiseva elementti. Voimadynamiikka käsittää kausaalisen voiman lisäksi sellaiset suhteet kuin 'salliminen', 'estäminen' tai 'auttaminen'. Fyysisten vuorovaikutussuhteiden lisäksi voimadynamiikkamallia sovelletaan myös abstraktimpiin psykofysiologisiin, sosiaalisiin ja modaalisiin piirteisiin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksessani kehitin menetelmän, jonka avulla voidaan vertailla kielten välisiä kognitiivis-semanttisia piirteitä käyttäen hyväksi aiemmin vähän tutkittua käännösasetelmaa. Tärkeä tulos oli, että kognitiivisten, leksikaalisten ja syntaktisten rakenteiden säilyminen käännöksessä riippuu tekstityyppien erityispiirteistä sekä kääntäjien kielellisistä ja tyylillisistä valinnoista. Lisäksi esitin hypoteesina, että kognitiivisten rakenteiden säilyminen käännöksessä korreloi enemmän leksikaalisen kuin syntaktisen rakenteen säilymisen kanssa, mutta tätä täytyy vielä tarkastella ja testata tarkemmin. Tutkimus tukee ajatusta, että mallia käytetään jatkossa kääntämisen koulutuksessa ja käännösprosessin tutkimuksessa, koska sen avulla voidaan kuvata lähde- ja kohdetekstejä tarkemmin kuin pelkällä intuitiivisella kuvauksella.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kognitiivisten rakenteiden säilymisen ilmiötä laajemmin, ja saatiin vahvempaa empiiristä näyttöä Mäkisalon ja Lehtisen vuonna 2014 tekemälle, pilottitutkimukselle perustuvalle kognitiivisen säilymisen hypoteesille. Sen lisäksi, että tutkimuksessa laajennettiin aiempaa tutkimusta uudella tekstityypillä ja useammalla kieliparilla, siinä tarkasteltiin ilmiötä aiempaa kvalitatiivisemmin– mutta samalla myös testattiin tilastollisesti Mäkisalon ja Lehtisen kognitiivisen säilymisen hypoteesia. Tulokset osoittavat, että käännöksessä säilyy enemmän kognitiivisia semantiikan rakenteita kuin leksikaalisia tai kieliopillisia rakenteita. Tutkimus osoittaa, että kognitiiviset rakenteet säilyvät paremmin kirjallisuuden kääntämisessä kuin audiovisuaalisessa tekstittämisessä, mikä johtuu tutkittujen tekstityyppien suurista eroista. Samalla se vahvistaa aiemmat havainnot siitä, että käännettäessä kognitiivinen säilyminen on yleensä vakaampaa, vaikka siihen liittyykin suuria leksikaalisia ja syntaktisia muutoksia.
Tutkimukseni lisää tietoa kognitiivisten piirteiden vaikutuksesta käännösprosessin ja -tuotteen kuvaukseen ja tarjoaa uusia hypoteeseja käännösprosessin tutkimukseen. Tutkimus havainnollistaa, miten kognitiivisesta semantiikasta poimittu voimadynamiikan käsite voi auttaa ymmärtämään käännösprosessia paremmin, kun sitä sovelletaan yhteen kääntämisen keskeisimpään ongelmaan – eli muodon ja merkityksen väliseen suhteeseen. Se osoittaa myös, että kääntäminen muodostaa mielenkiintoisen empiirisen kentän kognitiivisen kielitieteen perusoletusten testaamiseen.
Tutkimuksessa kielten syvällisempi tarkastelu toi esiin kognitiivisia yhtäläisyyksiä tavassa, jolla typologisesti erilaiset kielet ilmaisevat kausaalisuhteita ja voimavuorovaikutuksia. Ilmeisten leksikaalisten ja kieliopillisten erojen takana on samankaltaisuutta, jolla kielet koodaavat ja järjestävät tietoa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Koska väitöstyöni on empiirinen tutkimus, jossa havainnoidaan ja analysoidaan autenttisia käännös- ja tekstitysnäytteitä, se edistää sekä käytännön käännöstoimintaa että kielitieteeseen yhdistetyn käännöstutkimuksen kehitystä ja korostaa näiden kahden tieteenalan aitoa, mutta vähälle huomiolle jäänyttä yhteyttä. Kieltenvälisen näkökulman sijasta tämä työ suuntautui käyttöperustaiseen kognitiiviseen kielitieteeseen: kyseessä on monitieteinen kielitieteen ala, jossa yhdistyvät sekä psykologian että kielitieteen mallit ja jossa kuvataan, miten kieli on vuorovaikutuksessa ihmisen kognition kanssa.Vaikka käännöstutkimus ja kognitiivinen kielitiede tukeutuvat harvoin toisiinsa, molemmat loppujen lopuksi analysoivat kielen prosessointia ja voivat täydentää toisiaan, mistä tämä työ on selvä todiste.
Kääntämisellä on aina ollut erittäin tärkeä rooli sekä tieteenalansa kohteena että ammattina, kun on kyse kulttuurin ja tiedon siirtämisestä kaksi- tai jopa monikielisesti, sillä se on pyrkinyt tulkitsemaan käsitteitä mahdollisimman uskollisesti ja tarkasti. Tarjoamalla välineitä kääntämisen kuvaamiseen kognitiivisesta näkökulmasta tutkimukseni tarjoaa kognitioon perustuvia selityksiä ekvivalenssiin liittyviin ongelmiin, joita kääntämisen kouluttajat ja tutkijat kohtaavat, ja antaa tilaa uusien menetelmien käyttöönotolle kääntämisen opetuksessa. Kognitiivisen kielitieteen teoreettisten mallien yhdistäminen kääntämisessä olennaiseen merkitysten välittämiseen rikastuttaa kääntämisen koulutusta ja tarjoaa kääntäjille uusia älyllisiä kokemuksia. Päätavoitteena on lisätä tietoisuutta niistä monimutkaisista leksikaalis-syntaktisten vuorovaikutussuhteiden verkostoista, joilla on osansa merkityksen välittämisessä, jossa lähtökohtana on tekstin ymmärtäminen ja analysointi ja lopputuloksena käännetty teksti. Tietoisuus niistä kognitiivisista syistä, jotka löytyvät merkitysvaihtelun taustalta, voivat auttaa kääntäjiä tekemään tietoisempia käännöspäätöksiä sen sijaan, että he luottaisivat välittömään ja tiedostamattomaan intuitioon.
Mitkä ovat väitöstutkimuksessasi käytetyt keskeiset tutkimusmenetelmät ja aineistot?
Hyödynsin tutkimuksessani kognitiivisen semantiikan viitekehystä, joka tarjoaa erilaisia välineitä käännöstutkimuksen avuksi. Näin pystyin osoittamaan, kuinka hyödyllistä on näiden kahden tieteenalan välinen vuorovaikutus kielen prosessoinnin käsittelyssä ja empiirisessä tarkastelussa. Tavoitteena oli täydentää ja laajentaa kognitiivisen säilymisen kehystä ja tarkastella voimadynamiikan ilmiötä monikielisestä näkökulmasta. Tässä hyödynsin korpuspohjaiseen tutkimukseen soveltuvaa empiiristä lähestymistapaa, laadullisia ja määrällisiä menetelmiä sekä eri tarkoituksiin kerättyä aineistoa, jotka kaikki yhdistettiin keskenään tulosten tulkinnassa, joten tutkimus sisältää selviä mixed methods -lähestymistavan piirteitä. Aineiston analyysin laadullinen osa koostuu valittujen näytteiden laajasta lingvistisestä analyysistä, kun taas aineiston määrällinen osa toteutettiin tilastollisen testauksen avulla.
Tutkimuksessa käytetään pienimuotoisia, itse koottuja ja annotoituja korpuksia, jotka sisältävät voimadynamiikkaa englanninkielisen, suomenkielisen ja puolalaisen kaunokirjallisuuden katkelmista sekä näillä kolmella kielellä laadituista elokuvadialogeista ja niiden tekstityksistä. Materiaali sisältää lauseita, joissa on muun muassa jatkoanalyysin kannalta kiinnostavia verbijonoja. Jokaisesta lähdetekstilauseesta tunnistettiin kolme rakennetta: kognitiivinen, kielellinen ja syntaktinen. Tämän jälkeen tarkasteltiin molempien käännösten vastaavia lauseita, jotta saataisiin selville, onko lähdetekstin rakenteet säilytetty, muutettu vai jätetty säilyttämättä käännöksissä. Näin muodostettujen ja järjestettyjen korpusten avulla voitiin määritellä menetelmä, joka mahdollistaa kognitiivisen semantiikan laadullisen kieltenvälisen analyysin käännöskontekstissa sekä voimadynamiikan kognitiivisen säilymisen tapausluokat.
Lisätietoja:
Katarzyna Wiśniewska, katarzyna.wisniewska(at)uef.fi
