Biodiversiteetti.nyt -hankkeen lopputapahtuma Punkaharjun Lustolla kokosi yhteen yliopiston koulutuksia luonnon monimuotoisuudesta ja toi esille eri asiantuntijoiden näkökulmia metsien suojelusta.
Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitos ja Jatkuvan oppimisen keskus järjestivät Monimuotoinen metsä -verkostoitumistapahtuman Suomen Metsämuseo Lustossa 4. lokakuuta osana vuoden lopulla päättyvää Jotpa-rahoitteista Biodiversiteetti.nyt -hanketta.
Tapahtuman avasi kuopiolainen vaikuttaja ja ilmastoasiantuntija Saara Karkulahti, joka päivätyönään toimii Pohjois-Savon ELY-keskuksella Hiilineutraali Pohjois-Savo-hankkeen projektipäällikkönä. Saara loi innostavan tunnelman heti tapahtuman alkuun.
Poikkitieteellistä koulutusta luontokadon hillitsemiseksi
– Tieteen ja koulutuksen kautta saadaan aikaan vaikuttavia tekoja, painotti tapahtuman avannut Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden professori Elina Oksanen puheenvuorossaan.
Oksasen mukaan vaikuttavia tekoja tarvitaan varsinkin luontokadon hillitsemisessä, sillä luontokato koskettaa meitä kaikkia. Sen estämiseksi tarvitaan poikkitieteellistä koulutusta, tutkimusyhteistyön kehittämistä muun muassa tietokantojen kasvattamiseksi sekä tietoa tiedepohjaisten luontotavoitteiden laatimiseksi ja uusien mittausmenetelmien kehittämiseksi.
– Luontokato etenee Suomessakin, sillä joka 9. laji on uhanalainen ja puolet luontotyypeistä on uhanalaisia, totesi Oksanen. – Olemme Biodiversiteetti.nyt-hankkeessa vastanneet tähän haasteeseen ja luoneet kahden ja puolen vuoden aikana paljon uutta poikkitieteellistä koulutusta luontokadon hillitsemiseksi.
10 opintopisteen laajuinen Metsien monimuotoisuus -osaamismerkkikokonaisuus koostuu useista kursseista, joita voi opiskella myös yksittäin tai osana Kestävän tulevaisuuden sivuainekokonaisuutta.
Tässä hankkeessa käännettiin suomeksi Biodiversiteetti.nyt-A-kurssi (2 op) englanninkielisestä Biodiversity.now-A-kurssista, jota oli tekemässä yli 50 asiantuntijaa eri puolilta Suomea ja Eurooppaa. Kurssit on tehty yhteistyössä Climate University -verkoston kanssa. Oppimateriaaleja elävöittää kaunis piirroskuvitus ja mukana on suuri määrä videoita. Kurssit sisältävät myös projektimaisen B-osan (3 op) molemmilla kielillä.
Luonto talouden pohjana -kurssi (1 op) tehtiin yhteistyössä kauppatieteen laitoksen kanssa niin ikään kahdella kielellä. Podcast-muotoon rakennettu Ajankohtainen luontopolitiikka -kurssi (1 op) tehtiin yhdessä historia- ja maantieteiden laitoksen kanssa. Metsätieteiden osaston kanssa tehtävä Monimuotoinen metsä -kurssi (1 op) valmistuu vielä vuoden lopulla.
– Loppuvuonna hankkeessa valmistuu myös Nature-Based Solutions -kurssi (1 op), kertoo Oksanen. Kurssi linkittyy kansainväliseen eNaBlS-hankkeeseen, jossa tavoitteena on valtavirtaistaa biodiversiteettiin ja luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvä opetus osana korkeakoulutusta ja ammatillista koulutusta. Ensi vuonna eri puolille Eurooppaa perustetaan seitsemän NBS Living Labia, joista yksi tulee Itä-Suomeen.
Kaikki opinnot ovat avoimia sekä tutkinto-opiskelijoille että avoimen yliopiston opiskelijoille. Tähän mennessä kursseilla on ollut yli 800 opiskelijaa, joista puolet on jatkuvan oppimisen opiskelijoita.
Puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta
Metsäteollisuus ry:n johtaja Karoliina Niemi nosti puheenvuorossaan esille puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan, jonka laatimisessa myös Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat olleet mukana.
– Mustikka on tärkeä marja paitsi ihmisille myös perhosen toukille, aloitti Niemi. – Vuodesta 1995 lähtien mustikan peitteisyys on kasvanut, koska nykyään maanmuokkaus on pistemäisempää, joten mustikan juuret eivät tuhoudu entiseen tapaan. Haasteena on kuitenkin se, että metsät kuusettuvat ja se puolestaan voi aiheuttaa kirjanpainajatuhoja.
– Suomessa soita on ojitettu 4,7 miljoona hehtaaria, eli yli puolet Suomen suoalasta, joten suolajit ovat kärsineet hurjasti. Ennallistamisasetuksella voidaan parantaa suolajien tilaa. Jotta puun saatavuus voidaan turvata metsäteollisuuden näkökulmasta, on monipuolinen metsänhoito tärkeää.
Haapa on tärkeä puu, sillä 300–400 eri lajia on riippuvaisia siitä. Taloudellisesti se ei kuitenkaan ole kovin tärkeä, joten se voidaan hyvin jättää metsään. Sensoriteknologian kehittämisen kautta pyritään siihen, että tulevaisuudessa ennen puun kaatamista tiedetään paremmin, missä on uhanalaisia lajeja tai arvokkaita luontotyyppejä.
Puolustamme metsiä
Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston projektitutkija Hannes Pasanen pohti esityksessään sitä, mistä metsien monimuotoisuus rakentuu ja miten ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta voisi saada kestävämpää. Pasasen mukaan tieteessä kysytään usein ylätasolla miksi-kysymyksiä. Kyseenalaistaminen on tärkeää, mutta tärkeää on myös kysyä käytännön toiminnan tasolla, miten muutos toteutetaan.
Pohjois-Savon ELY-keskuksen Priodiversity LIFE -hankkeen aluekoordinaattori Sanna-Kaisa Rautio kertoi, miten Suomen kaikkien aikojen suurimmassa luontokatoa torjuvassa hankkeessa edetään vuosina 2024–2031.
– Priodiversity LIFE -hankkeessa mukana oleville maakunnille, kuten Pohjois-Savolle, laaditaan oma luonnonmonimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelma eli LUMO. Kun suunnitelma on tehty, ryhdytään kokonaisvaltaiseen kunnostamiseen ja ennallistamiseen. Hankkeessa järjestetään koulutuksia ja perustetaan koulutusverkosto, joka tuo yhteen luonnon monimuotoisuuden asiantuntijoita. Täydentävällä rahoituksella saadaan lisää vaikuttavuutta.
Metsät ovat Suomen laajin elinympäristötyyppi ja suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Jo kolme vuosikymmentä luontokatoa on yritetty pysäyttää eri asetuksilla ja sopimuksilla.
– Tammikuussa alkaa kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu työryhmittäin. Ollaan vielä kaukana EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteesta saada kymmenen prosenttia metsistä suojelluiksi. Nyt suojeltuna on 4–5 prosenttia maakunnan mukaan.
Viimeisessä puheenvuorossa Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Annamari Markkola totesi, että luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset puolustavat metsiä monin keinoin. Esimerkkinä hän mainitsi 1980-luvulla alkaneen Kaupunkimetsäliikkeen, joka korostaa metsien virkistys- ja hyvinvointihyötyjä, ekosysteemipalveluja sekä metsäluonnon monimuotoisuuden edistämistä. Yhdistyksen pitkäjänteisen taistelun tuloksena nousi esille Oulun Sanginjoen arvokkaan metsäalueen suojeleminen. Positiivisena ilmiönä Markkola totesi sen, että viime aikoina yksittäiset metsänomistajat ja perintökunnat ovat ottaneet yhteyttä ja osoittaneet metsien suojeluhalukkuutta.
Työpajoista ideoita metsien suojeluun
Iltapäivällä lounaan ja Luston näyttelyyn tutustumisen jälkeen jakaannuttiin työpajoihin. Ensimmäinen työryhmä pohti Hannes Pasasen johdolla sitä, mikä on tieteen ja tutkimustiedon rooli metsien käytössä. Ryhmä totesi, että pitkäjänteistä ja monitieteistä tutkimusta tarvitaan. Tieteellinen tutkimus luo uusia menetelmiä ja tieteen kautta voidaan vastata uusiin haasteisiin. On tärkeää argumentoida tutkitun tiedon kautta, eikä tuoda esille kerrottuihin tarinoihin perustuvia ajatuksia. Haasteena on se, että tutkimuksia on paljon, eikä tutkimus avaudu niin helposti. Tutkimusta pitäisi pystyä popularisoimaan paremmin. Tunteet vaikuttavat myös tieteeseen ja omat arvot voivat vaikuttaa siihen, millaisista tietoa pystyy vastaanottamaan. Tiedemaailman ja yhteiskunnan välille tarvitaan enemmän yhteistyötä ja koulutusta.
Projektitutkija Tuomo Takalan vetämässä toisessa työpajassa kokeiltiin pelillistämisen kautta sitä, miten metsänomistaja voi huomioida luonnon hyvinvoinnin omassa metsässään. Miten saadaan säilytettyä arvokas alue? Takala on mukana Kohti vahvan kestävyyden metsäpalveluita -hanketta, jossa Itä-Suomen yliopiston tutkijat keräävät tietoa uudenlaisesta metsäsuunnittelusta metsänomistajille. Pelissä oli haastavaa ottaa huomioon luonnon näkökulmat ja se, mitä luonto oikeasti tarvitsee. Toimenpiteitä lähestyttiin apujaottelun kautta: osan alueista voisi käsitellä hellävaraisemmin, osan entiseen tapaan ja osan voi jättää huomioimatta. Lopuksi teemaa tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Annamari Markkolan fasilitoimassa kolmannessa työpajassa keskusteltiin koulutuksen ja kansalaisjärjestöjen näkökulmasta siitä, miten itse kukin voi toimia monimuotoisen luonnon ja metsän puolesta. Mukana oli monia nuoria biologian opiskelijoita. Esille tuli nuorten paineet, eli kaikkea ei voi laittaa nuorten vastuulle. On saatava mukaan muitakin, mutta miten? Miten mennä oman kuplansa ulkopuolelle? Paikallistason matalankynnyksen yhdistystoiminnan kautta voidaan houkutella ihmisiä mukaan toimintaan metsien ja luonnon hyväksi. Keskusteluja voisi avata julkisissa tiloissa, vaikkapa huoltoasemien kyläbaareissa ja yhteissaunoissa. Taiteen ja kulttuurin keinoin vaikutetaan tunteisiin. Sosiaaliseen mediaan olisi hyvä saada enemmän nuorisoa puhuttelevia julkkiksia, jotka puhuvat luonnon puolesta. Koulutusta tarvittaisiin ainakin uhanalaisten lajien tuntemukseen ja siihen, miksi jokin laji on uhanalainen.
Tapahtumassa esitettyjen puheenvuorojen diat on koottu tapahtuman verkkosivulle.
Kirjoittaja on Biodiversiteetti.nyt hankkeessa työskentelevä jatkuvan oppimisen asiantuntija.