Opinnoista sujuvasti oi­keus­tie­tei­den opetus- ja tut­ki­mus­työ­hön

Lukiosta suoraan yliopistoon, maisterista väitöskirjatutkijaksi ja sitä kautta yliopiston opetus- ja tutkimustyöhön? Monen tutkijan ja opettajan ura kulkee tuttua reittiä vaan ei kaikkien: Anu Puustinen ennätti työskennellä viisitoista vuotta ravintola-alalla ennen nykyistä työtään oikeustieteiden opettajana ja tutkijana.

– Pidän akateemisesta vapaudesta ja oppiaineista, joita opetan ja tutkin. Yliopisto on tosi innostava työyhteisö. Oikeustieteilijöiden parissa on ihan huikeita tyyppejä, ja opiskelijoista löytyy myös suurta paloa alaansa kohtaan. Saan tehdä työstäni ja työpäivistäni omanlaisiani. Kun tulee ravintolamaailmasta, yliopistossa asiakkaat ovat selvin päin. Tässä työssä on monia hyviä puolia, naurahtaa Puustinen.

Rohkeutta erilaisiin uravalintoihin Puustiselta ei puutu: lukion jälkeen hän muutti au pairiksi Saksan Augsburgiin – osaamatta kunnolla saksaa – ja opiskeli siellä saksan kielen ja kulttuurin opintoja. Sen jälkeen hän haki restonomiopintoihin Karelia-ammattikorkeakouluun ja ennätti työskennellä viisitoista vuotta ravintoloissa ja yökerhoissa.

– Kävin S-ryhmän päällikkökoulutuksen, ja olin viisi vuotta esimiesasemassa. Kun puhelin soi koko ajan, mietin, että palkan voisi saada helpomminkin.

Oikeustiede kuului aloihin, joita Puustinen harkitsi jo lukion jälkeen. Vuonna 2015 hän haki opiskelemaan oikeustieteitä Itä-Suomen yliopistoon. Tuolloin hän jäi pääsykokeissa varasijalle, mutta hän luki oikeustiedettä avoimessa yliopistossa vuoden. Reitti tutkinto-opiskelijaksi avautui julkisoikeuteen, jonka opintoihin hän oli juuri halunnut. Pääaineeksi Puustinen valitsi rikos- ja prosessioikeuden sekä sivuaineeksi oikeuspsykologian.

– Miksi joistain ihmisistä tulee rikollisia? Se kiinnostaa minua, ja se oli lähtöajatus opintoihin, Puustinen taustoittaa.

Opetus- ja tut­ki­musa­vus­ta­jas­ta yli­opis­tou­ral­le

Yliopistouralle Puustinen päätyi sattuman kautta, kun prosessioikeuden professori Mika Launiala kysyi hänen kiinnostustaan opetus- ja tutkimusavustajan töihin keväällä 2019. Projektityö käsitteli Pohjoismaiden korkeimpien oikeuksien päätöksiä.

– Ruotsin kielen taitoni ei ollut edes kovin hyvä, mutta niin vain huomasin analysoivani Ruotsin, Norjan ja Tanskan korkeimpien oikeuksien ratkaisuja. Siitä se lähti, ja kun valmistuin keväällä 2020, huomasin olevani yliopisto-opettaja, Puustinen kertoo.

Nykyisin Puustinen opettaa rikos- ja prosessioikeuden oppiaineessa sekä oikeuspsykologiaa. Kuten monet nuoret tutkijat ja opettajat, Puustinenkin on tehnyt määräaikaisia työsuhteita.

– Alkuun tuntui tosi jännittävälle, kun määräaikaisuus loppuu. Nyt siihen on jo vähän tottunut. Ja kun on uran alussa, jännitän vielä sitä, täytänkö odotukset, Puustinen pohtii.

Yh­den­ver­tai­suus kuuluu tutkimuksessa ja työyhteisössä

Opetustyön rinnalla Anu Puustinen tekee väitöstutkimustyötä. Tutkimustyöhön hänellä on Olga ja Kaarle Oskari Laitisen säätiön apuraha ensi vuodelle.

– Teen väitöstutkimusta seksuaalirikoksista, joissa sekä uhri että tekijä ovat samaa sukupuolta. Lainsäädäntö lähtee ennakkoasetelmasta, jossa tekijä on yleensä mies ja uhri nainen. Kun uhri ja tekijä ovat samaa sukupuolta, kohdataan helposti näyttöongelmia.

Väitöstutkimuksessaan Puustinen on perehtynyt yhdenvertaisuuteen, ja yhdenvertaisuuden teema puhuttaa myös yliopistoyhteisössä.

– Olen itse kokenut yliopiston varsin yhdenvertaisena yhteisönä, mutta jonkin verran keskusteluissa nousee esiin, että naiset kokevat ”keitäpä tyttö kahvia” -tyylisiä kommentteja. Jotkin alat ovat konservatiivisempia kuin toiset, ja niillä aloilla naisena joutuu tekemään enemmän töitä vakuuttaakseen. Opiskelijat tuovat perinteisiin asetelmiin aivan uudenlaista näkökulmaa, ja työyhteisössä tilanne muuttuu luonnostaan eläköitymisen myötä. On hyvä, että keskustelua yhdenvertaisuudesta käydään, koska mikään ei muutu, jos siitä ei edes keskustella, Puustinen muistuttaa.

Anu Puustinen on yksi Itä-Suomen yliopiston 187 yliopisto-opettajasta. (Tilanne syyskuu 2022)