Peruskouluissa suositaan nykyään oppilaskeskeisiä menetelmiä niin, että opettajan rooli luokassa on muuttumassa työskentelyn johtajasta sitä ohjaavaksi havainnoijaksi. Kasvatustieteen maisteri Anniina Kämäräisen väitöstutkimuksessa selvisi, että yhdeksäsluokkalaiset kykenevät työskentelemään ja ratkomaan ongelmia yhdessä, ja vuorovaikutteinen opiskelu edistää ongelmanratkaisutaitoja. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 26.2. klo 12 alkaen.
Kämäräinen keräsi yhdeksäsluokkalaisten oppitunneilta video- ja ääniaineistoja, joiden pohjalta hän havaitsi, että oppilaiden vertaistyöskentely matematiikan tunneilla lähti useimmiten liikkeelle tehtäväehdotuksesta ja johti neuvottelun sekä yhteisen päätöksenteon kautta tasavertaiseen ongelmanratkaisuprosessiin.
– Yhdessä työskentely ongelmanratkaisutehtävien parissa valmistaa oppilaita tulevaisuuden työelämään, jossa tärkeimpiä taitoja ajatellaan olevan ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, kertoo Kämäräinen.
Tutkimuksessa selvitettiin oppilaskeskeisten matematiikan oppituntien vuorovaikutuskäytänteiden rakentumista sekä oppilaiden osallistumista edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Opiskelutilanteet poikkesivat perinteisestä ryhmätyöskentelystä, sillä oppilailla oli vastuu päättää myös työskentelyn käynnistämisestä, rytmittämisestä ja ongelmatehtävien valinnasta.
– Tutkimus osoitti, että peruskoulunsa päättävillä oppilailla on valmiuksia organisoida työskentelyään itsenäisesti, vaikkakin työskentelytapa aiheutti aluksi hämmennystä.
Siksi Kämäräisen mukaan näiden valmiuksien tietoiseen harjoitteluun on tulosten perusteella tarpeen panostaa.
Vuorovaikutteinen opiskelu voi parantaa ongelmanratkaisutaitoja
Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että oppilaat voivat saavuttaa vertaistyöskentelyllä samat oppimistulokset kuin perinteisellä yksilötyöskentelyyn perustuvalla menetelmällä. Kämäräisen väitöstutkimus tuo uutta tietoa vuorovaikutteisen opiskelun eduista. Sen mukaan uuden tiedon oppimisen lisäksi oppijat voivat omaksua yhteiseen tiedonmuodostukseen tähtääviä ongelmanratkaisutaitoja.
– Oppilaat havainnoivat jatkuvasti vertaistensa tietämystä ja tietoeron havaitessaan keskittyivät sen ratkaisemiseen. Keskeisimpinä keinoina oppilaat hyödynsivät erilaisia kysymyksiä, joilla he joko kartoittivat vertaisen ymmärrystä tai selvensivät omaa ajatteluaan.
Osallistujien välinen tiedollinen ero hyödyttää parhaimmillaan kaikkien oppimista. Taitavampi oppija tarkastelee opiskeltavaa aihetta uudesta näkökulmasta perustellessaan tietämystään vertaiselleen, joka taas saa selvennettyä ymmärrystään.
– Ryhmään muodostunut pysyvä tietoero voi kuitenkin johtaa perinteistä opettajajohtoista tilannetta muistuttavaan työskentelytapaan. Silloin riskinä on, että taitava oppija ohjaa vertaisten työskentelyä kysymällä, neuvomalla ja virheitä korjaamalla. Samalla rajoittuvat kaikkien osallistujien mahdollisuudet aktiiviseen uuden tiedon prosessointiin.
Tarkkailu ja havainnointi auttavat opettajaa kohdentamaan tukea oikein
Opiskelumuoto vaikutti myös opettajan toimintaan. Perinteisen opettajajohtoisen toiminnan sijaan opettaja havainnoi ja tarvittaessa ohjasi ryhmien opiskeluprosesseja. Opettaja kutsuttiin ryhmäkeskusteluun mukaan, kun oppijat tarvitsivat apua tehtävän ymmärtämisessä tai teknologian käytössä.
– Lisäksi opettaja tuki oppilaiden ongelmanratkaisun etenemistä virittämällä keskustelua oppilaiden ajattelua aktivoivilla ja laajentavilla kysymyksillä. Tällaiset keskustelut toimivat usein sytykkeenä oppilaiden keskinäisen työskentelyn käynnistymiseen.
Tutkimustulosten perusteella Kämäräinen kannustaakin havainnoijan roolissa olevia opettajia tarkkailemaan aktiivisesti kunkin oppilaan osallistumisen lisäksi keskustelujen rakennetta sekä oppilaiden kysymysten, vastausten ja perustelujen ilmaisutapaa. Vuorovaikutusilmiöiden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan, milloin ryhmä tarvitsee ulkopuolista tukea.
– Toisaalta ryhmässä esiintyvät ristiriita- ja epäsymmetriatilanteet valmentavat toimimaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Siten vertaistyöskentely valmistaa oppilaita monipuolisesti tulevaisuuden työelämään.
Kasvatustieteen maisteri Anniina Kämäräisen erityispedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja Oppilaskeskeisten matematiikan oppituntien sosiaalisen arkkitehtuurin rakentuminen tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Tanja Vehkakoski Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Eija Kärnä Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
