Ortodoksisen kirkon työntekijöistä ja luottamushenkilöistä kolme neljäsosaa suhtautuu myönteisesti tai neutraalisti seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen kirkossa. Puolet heistä olisi myös valmis siihen, että ortodoksisessa kirkossa siunattaisiin samaa sukupuolta olevien avioliitot. Sen sijaan vain pieni osa olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevat parit avioliittoon.
Tämä selvisi juuri ilmestyneestä Kirkko muutoksessa. Suomen ortodoksisen kirkon barometri 2024 -julkaisusta, joka on laatuaan ensimmäinen ajankohtaisia näkemyksiä Suomen ortodoksisen kirkon piirissä kartoittava tutkimus. Barometrin kohderyhmänä olivat kirkon keskeiset toimijat ja vastuunkantajat eli kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt.
Käytännöllisen teologian professori Pekka Metson mukaan barometri vahvistaa aikaisemman tutkimuksen tuloksia seksuaalivähemmistöihin liittyen: vaikka kirkon virallinen kanta samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimistä kohtaan on kielteinen, kirkon johdossa asenteet samaa sukupuolta olevia pareja kohtaan ovat 2000-luvulla muuttuneet hyväksyvämmiksi.
Barometri osoittaa, että kirkon piirissä on laajemminkin valmiutta uudenlaisiin avauksiin seksuaalivähemmistöjen osalta.
– Millä tavalla ja aikataululla barometrin osoittama muutosajattelu kanavoituu käytäntöön, jää nähtäväksi. Ortodoksisen kirkon kontekstissa samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen tarkoittaisi sitä varten toimitettavaa rukouspalvelusta tai muunlaista siunaustoimitusta, mikä olisi merkittävä uudistus, Metso summaa.
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, ja sitä koskevassa opetuksessa korostetaan avioliittoa miehen ja naisen yhteytenä ja toisiinsa liittymisenä.
Luottamushenkilöt liberaaleimpia
Selvästi myönteisimmin seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen ja ajatukseen heidän parisuhteensa kirkollisesta siunaamisesta suhtautuivat kirkon luottamushenkilöt. Kirkon työntekijöiden piirissä sen sijaan ajatellaan luottamushenkilöitä useammin, että seksuaalivähemmistön aseman parantamiselle kirkossa ei ole tarvetta.
Tulokset osoittavat, että luottamushenkilöt, jotka ovat työntekijöitä useammin maallikoita, ovat siis liberaalimpia kuin kirkon työntekijät. Hengellisen työn tekijät, kuten papit ja kanttorit, puolestaan suhtautuvat kirkon muiden työntekijöiden ryhmää myönteisemmin seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen.
– Yksi mahdollinen selitys luottamushenkilöiden liberaaliudelle on se, että he eivät työssään ole ”oikean opin vartijoita” samalla tavalla kuin kirkon työntekijät. Avioliittoteologiaan liittyvissä kysymyksissä kirkon virallinen kanta poikkeaa yleisestä, suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevasta yhdenvertaisuuden asenteesta. Tämä voisi selittää eroa teologisen koulutuksen saaneitten hengellisen työn tekijöiden ryhmään.
Metso kertoo, että niin kuin koko yhteiskunnassamme, myös ortodoksisen kirkon sisällä näkemykset ovat polarisoituneet. Kaikissa vastaajaryhmissä olivat edustettuina asennoitumisen ääripäät: liberaaleimman ryhmän muodostaneitten luottamushenkilöiden ryhmässä esiintyy myös konservatiivista ajattelua – siinä missä muidenkin vastaajaryhmien keskuudessa.
Uusia keinoja naisten roolin vahvistamiseen kirkossa?
Barometrissa kartoitettiin kirkon piirissä ensimmäisen kerran myös suhtautumista naisten vihkimiseen diakonissoiksi. Ortodoksisessa kirkossa naiset eivät voi toimia piispoina, pappeina tai diakoneina. Idän kirkossa tunnettiin ensimmäisellä vuosituhannella myös diakonissan virka, jonka elvyttämisestä on ortodoksisen kirkon piirissä keskusteltu 1970-luvulta lähtien. Barometri osoittaa, että Suomen ortodoksisen kirkon toimijoiden keskuudessa haluttaisiin selvittää, voitaisiinko Suomessa alkaa vihkiä diakonissoja: yli 70 prosenttia vastaajista piti tällaista selvitystä tärkeänä. Tulos kertoo Metson mukaan vastaajien voimakkaasta halusta selvittää uusia keinoja vahvistaa naisten roolia kirkollisina toimijoina.
Kirkon piirissä muutosvalmiudesta kertoivat osaltaan myös muuttuneet asenteet ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä kohtaan. Ympäristökasvatusta tuli vastaajien mielestä korostaa kirkon opetus- ja kasvatustyössä. Enemmistö vastaajista koki, ettei ortodoksinen kirkko ollut toiminut ympäristönsuojelun esimerkkinä.
– Tutkijoina näemme tässä potentiaalin, jolla ortodoksinen kirkko voisi nykyistä aktiivisemmin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ympäristönsuojelusta ja kestävästä elämäntavasta sekä niiden ideologisista perusteista, toteaa tutkija Talvikki Ahonen.
Uskonnolliset muutokset eivät rajaudu kirkkokuntien mukaan
Ortodoksinen kirkko on evankelis-luterilaisen kirkon ohella toinen lainsäädännöllistä erityisasemaa nauttiva uskonnollinen yhteisö Suomessa. Tutkijat muistuttavat, etteivät uskonnollisuuden virtaukset ja muutokset rajaudu tunnustus- ja kirkkokuntien mukaisesti. Näin ei ole myöskään arvokysymyksistä käytävien keskustelujen laita.
– Nyt toteutettu barometri kertoo yhteiskunnallisesti ajankohtaisista kiinnostavista käsityksistä ja virtauksista Suomen ortodoksisen kirkon piirissä. Toiveissa on toteuttaa Suomen ortodoksisen kirkon barometri määrävuosin, jolloin on mahdollista seurata sen piirissä tapahtuvia muutoksia ja pysyvyyttä sekä reagointia kulloinkin ajankohtaisiin asioihin, kertoo apulaisprofessori Maria Takala-Roszczenko.
Kirkko muutoksessa. Suomen ortodoksisen kirkon barometri 2024 -verkkojulkaisu
