Filosofian maisteri Alwin Hardenbol tutki, miten metsien suojelualueet ja niiden kyky turvata luonnon monimuotoisuutta Suomen oloissa muuttuvat.
Tulosten mukaan metsien monimuotoisuudelle tärkeät metsien rakennepiirteet voivat muuttua nopeastikin, jolloin alueiden kyky turvata monimuotoisuutta voi muuttua. Esimerkiksi isokokoiset haapapuut vähenivät suojelualueilla nopeasti, mikä puolestaan johtaa niiden eliölajien vähenemiseen, jotka ovat haapapuista riippuvaisia.
—Oli yllätys huomata, kuinka nopeita muutokset ovat. Lisäksi samat muutokset havaittiin eri suojelualueilla samanaikaisesti. Tällaiset muutokset ovat monimuotoisuuden suojelun kannalta ongelmallisia, koska koko suojelualueverkoston kyky turvata luontoa voi heikentyä, sanoo Hardenbol.
—Suojelualueilla ei juuri ole enää esimerkiksi luontaisia metsäpaloja, jotka luovat ja ylläpitävät monia luonnonmetsän piirteitä. Luontaisten häiriöiden keinollinen jäljittely suojelualueilla voisi olla tehokas keino ylläpitää monimuotoisuutta, toteaa Hardenbol.
Metsien kasvua ja sukkessiota on tutkittu paljon talousmetsissä, mutta suojelualueiden sukkessio ja metsien muutokset tunnetaan heikosti. Luonnonmetsissä monet pienipiirteiset rakenteet ylläpitävät monimuotoisuutta, mutta näiden rakenteiden pysyvyyttä ei ole juuri tutkittu.
Esimerkiksi hyvin vanhat ja isokokoiset lehtipuut lisäävät havupuuvaltaisen metsän monimuotoisuutta, koska moni eliölaji on lehtipuista suoraan riippuvainen. Myös eräät rakennepiirteet, kuten puissa olevat kolot, ovat tärkeitä lukuisille lajeille, etenkin linnuille ja nisäkkäille. Mutta sekä lehtipuut että puissa olevat kolot ovat alttiita jatkuville muutoksille.
Hardenbol selvitti lehtipuiden ja etenkin haapojen sekä niiden rakennepiirteiden muutoksia. Väitöskirjaan sisältyvien eri tutkimusten havaintosarjat kattoivat 16:sta 30:een vuotta. Lisäksi hän selvitti, mitkä tekijät vaikuttavat näiden puulajien kuolleisuuteen tai rakennepiirteiden säilymiseen.
Vanhoja haapapuita seurattiin 15:llä suojelualueella 18 vuoden ajan. Tulosten mukaan elävien haapapuiden tiheys väheni tutkimusjakson kuluessa 37 prosenttia. Samaan aikaan uusia, nuoria haapoja ei syntynyt, mikäli luontaisia häiriöitä ei metsissä ollut. Huomiota herättävää oli, että sama muutos havaittiin kaikilla alueilla, mikä voi heikentää koko suojelualueverkoston toimivuutta nopeasti.
Hardenbol selvitti lisäksi, miten puissa olevat rakennepiirteet tai mikrohabitaatit muuttuvat. Tällaisina rakenteina seurattiin pohjantikan tekemiä pesäkoloja 30 vuoden ajan. Pesäkolojen keskimääräinen elinikä oli 10 vuotta. Kolopuun ominaisuudet vaikuttivat siihen, kuinka pitkään kolot säilyivät. Pisimpään kolot säilyivät ja tarjosivat pesäkoloja myös muille lintulajeille, jos kolot olivat isoissa ja hyväkuntoisissa havupuissa. Kuitenkin haapapuissa myös pienten puiden kolot säilyivät hyvin.
Tutkimuksessa selvitettiin myös lehtipuiden uudistumiseen ja kasvuun liittyviä tekijöitä talousmetsissä ja suojelualueilla. Tulosten mukaan luontaisten häiriöiden – kuten metsäpalojen – jäljittely kulotuksilla edesauttaa lehtipuiden mahdollisuuksia. Hirvien ja jänisten aiheuttama taimien syönti heikentää lehtipuiden selviämistä. Tulosten mukaan kulotus vähensi myös hirvien ja jänisten aiheuttamaa taimien kuolleisuutta.
MSc Alwin Hardenbolin metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja Dynamics of biodiversity-rich deciduous trees and microhabitats in boreal forests tarkastetaan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 16.12. verkossa englanniksi. Vastaväittäjänä toimii dosentti Atte Komonen, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena professori Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto. Tilaisuuden kieli on englanti.
