Tänään aukeaa Joensuun kampuksella, Carelia-rakennuksen aulatiloissa, mielenkiintoinen näyttely. Se koostuu valokuvista, joissa esiintyy osa Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeeseen haastatelluista ihmisistä. Suomi on näyttelynkin perusteella kielellisesti hyvin moninainen maa.
Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa on hanke, jossa on kerätty haastatteluin Suomessa asuvien ihmisten kielellisiä elämäkertoja. Hankkeessa tutkitaan aineistoa kielitieteen, kansatieteen, folkloristiikan ja sosiaalipolitiikan menetelmin.
– Hankkeessa yhdistetään tieteen ja taiteen näkökulmia. Sanoisin, että se on kielentutkimukseen liittyvässä hankkeessa melko uutta ja erilaista, toteaa hankkeen koordinaattori Kaarina Mononen Helsingin yliopistosta.
Haastattelujen ohella osa tutkittavista valokuvattiin, ja nyt noita Sakari Röyskön ottamia kuvia pääsee katsomaan Careliassa olevassa näyttelyssä. Jokaisen kuvan yhteydessä on lyhyt esittelyteksti henkilöstä.
– Ja tänään olevien avajaisten yhteydessä osa haastatelluista tulee paikalle näyttelyyn, kertoo järjestetystä aineistonkeruukurssista vastannut suomen kielen professori Marjatta Palander.
Koneen säätiön rahoittaman hankkeen muita yhteistyöyliopistoja ovat Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot. Sama näyttely on jo kiertänyt näissä kaupungeissa, ja nyt on Joensuun vuoro.
Uudenlainen hanke
Kaarina Mononen kertoo hankkeen nostaneen esiin kielen moninaisuuden Suomessa.
– Laadimme ennen hanketta matriisin, johon keräsimme ennakkoon ominaisuuksia sellaisilta henkilöiltä, joiden toivoimme haastatteluihin osallistuvan. Kriteereinä olivat muun muassa äidinkieli, muut osatut kielet, sukupuoli, sosiaaliryhmä ja ikä.
Matriisi eli haastateltavien mukana suuntaan ja toiseen, mutta lopulta hankkeeseen saatiin monipuolinen ja kattava joukko suomalaisia ihmisiä.
– Haastateltavien valinnassa otettiin huomioon väestöpainotettu alueellinen edustavuus siten, että nyky-Suomen kielellinen moninaisuus saatiin hyvin näkyviin.
Hankkeessa haastateltiin paitsi suomen- ja ruotsinkielisiä, myös saamenkielisiä sekä perinteisten vähemmistökielten, kuten karjalan, romanin, viittomakielten, tataarin, jiddišin, ja muiden kielivähemmistöjen, kuten venäjän, viron, somalin, englannin, arabian, kurdin, kiinan, albanian, thain, vietnamin ja turkin, edustajia.
– Uutta kielentutkimukselle tässä on se, että haastateltavat esiintyvät hankkeessa omilla nimillään – ja osa näissä kuvissa myös kasvoillaan, Mononen iloitsee.
Vaikka hankkeessa painottuukin eniten kielentutkimus, antaa aineisto mahdollisuuksia monen muunkin alan tutkimukselle.
Rikas, rakas kieli
Joensuusta mukaan saatiin matriisissakin alkuun määritellyt karjalan kielen puhujat.
– Lisäksi löysimme opiskelijakontaktiemme kautta muun muassa darin ja joruban kielen puhujia, kertoo Palander.
Ensin haastattelut äänitettiin ja videoitiin, minkä jälkeen tehtiin litterointi.
– Haastatelluilta kyseltiin kysymyksiä muun muassa omasta kielihistoriasta, suomen kielestä, puhetavasta, murteista sekä koulumuistoista.
Lisäksi haastatteluissa esiin nousivat muun muassa erilaiset kielenkäyttötilanteet, kuten työelämään liittyvä kielenkäyttö, asiakastilanteiden kielenkäyttö sekä puhekieli.
– Saimme tietoa myös siitä, mikä kielessä ärsyttää, kertoo Mononen.
Ärsyttävyyttä kielenkäytössä tuntuvat lisäävän muun muassa kiroilu, teitittely tai sinuttelu sekä etenkin nuorten käyttämä ”loppukiekaisu”.
Aineistosta on tehty jo tutkimusta, mutta siitä riittää Palanderin ja Monosen mukaan materiaalia vielä muillekin.
– Litteroitu aineisto luovutetaan Kielipankkiin, missä korpus on tutkijoiden käytettävissä luvanvaraisesti.
Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -valokuvanäyttely avataan tänään 2. toukokuuta Joensuussa Carelia-rakennuksen ala-aulassa kello 17.00. Näyttely on esillä 17. toukokuuta saakka. Näyttely on maksuton ja avoin kaikille.
