Vieraiden rapulajien piti pelastaa Euroopan raputalous rapuruton tuhottua suurimman osan kotoperäisten eurooppalaisten rapulajien kannoista. Toisin on käynyt: vieraiden rapulajien mukana tuotiin uusia rapuruton muotoja, ja vieraat rapulajit hävittävät yhä tehokkaasti kotoperäisiä rapukantoja ja muuttavat eurooppalaista ekosysteemiä, osoittaa eurooppalaisten rapututkijoiden artikkeli Frontiers in Ecology and Evolution -tiedejulkaisussa.
– Kun kotoperäisten rapulajien suojelu on jäänyt retuperälle, vieraiden lajien leviäminen on noussut päärooliin. Vieraat rapulajit eivät ole menestyneet odotetusti eurooppalaisissa vesiekosysteemeissä. Vieraslajien tuonnin perustelut olivat vääristyneet, sillä tutkimuksiin pohjaavia varoituksia ei otettu huomioon, sanoo artikkelin pääkirjoittaja, tutkimuspäällikkö Japo Jussila Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.
Katsauksessa tutkijat pohtivat tutkimustulosten ohittamisen ja harhaisen eduntavoittelun vaarallisuutta ympäristölle. Miksi lyhyen aikavälin mahdolliset taloudelliset edut ajoivat ekologiaan perustuvien varoitusten ohi? Miksi vieraiden rapulajien levittämistä ei lopetettu ajoissa? Miksi jääräpäisesti haluttiin levittää haitallista vieraslajia?
– On ilmeistä, että motiivina vieraiden rapulajien tuomiseen Eurooppaan oli raha, jonka vuoksi varoituksia vieraslajien ekologisesta haitallisuudesta ei kuunneltu. Eurooppalaisen, ja erityisesti pohjoismaisen, raputalouden toimintatapa on malliesimerkki tutkimustulosten yksipuolisesta tulkitsemisesta ja uskosta ihmisen kykyyn muokata osia luonnosta haluamaansa suuntaan ilman, että luonto kokonaisuutena kärsii. Lopputuloksena on kotoperäisten rapulajien häviäminen suuresta osasta Eurooppaa, kriittinen uhanalaisuus sekä merkittävät muutokset vesiekosysteemeissä, Jussila arvioi.
Vieraiden rapulajien, erityisesti täpläravun, kotiutusta Eurooppaan edelsi lyhyt mutta vilkas keskustelu ekosysteemivaikutuksista ja rapuruton tuomisesta pohjoisamerikkalaisten rapulajien mukana Eurooppaan. Varoitukset ja tutkimukset vieraslajien tuonnin kielteisistä vaikutuksista kuitenkin ohitettiin. Vieraiden rapulajien massiivinen tuonti ja suunnitelmallinen levittäminen luonnonvesiin aloitettiin 1960-luvulla. Tämän seurauksena muun muassa täplärapu on vallannut luvallisten ja luvattomien istutusten vuoksi lähes kaikki vesialueet eteläisessä ja keskisessä Suomessa ja Ruotsissa sekä suuressa osassa manner-Eurooppaa. Samalla paikalliset rapukannat ovat hävinneet vieraslajien tieltä. Lisäksi useita uusia rapuruton muotoja on kulkeutunut Eurooppaan vieraiden rapulajien mukana.
Tilanne on hieman parantunut EU:n vieraslajiasetuksen ansiosta (EU 1143/2014). Haitallisiksi luokiteltavia vieraita rapulajeja on listalla neljä: täplärapu, punainen suorapu, marmorirapu ja amerikankääpiörapu.
– Vieraiden rapulajien leviäminen Euroopassa kuitenkin jatkuu, sillä jo luontoon päässeitä vieraita rapulajeja levitetään joko tahallisesti tai vahingossa, ja akvaariokaupan mukana leviää jopa uusia vieraita rapulajeja luontoon. Vieraslajien on myös havaittu olevan vaikeuksissa rapurutto- ja ympäristöpaineen alla uusissa eurooppalaisissa oloissa. Kotoperäisten rapulajien säilyminen osana suomalaista ja eurooppalaista luontoa vaatii tehokkaita toimia vieraiden rapulajien leviämisen estämiseksi ja rapuruton torjumiseksi. Jokaisella on tässä tärkeässä asiassa oma roolinsa, Jussila painottaa.
Selvitys Euroopan raputalouden tilanteesta ja rapuruttoeuremiasta perustuu julkaistuun tietoon ja on tehty yhteistyönä Itä-Suomen yliopiston, Ruotsin maatalousyliopiston, Zagrebin yliopiston (Kroatia), Senckenberg Biodiversity and Climate Research Centre (Frankfurt, Saksa) ja Madridin kuninkaallisen puutarhan (Espanja) tutkijoiden kesken.
Artikkeli on julkaistu verkossa: Jussila J, Edsman L, Maguire I, Diéguez-Uribeondo, Theissinger K (2021). Money Kills Native Ecosystems: European Crayfish as an Example. Frontiers in Ecology and Evolution. doi: 10.3389/fevo.2021.648495 (https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fevo.2021.648495/full )
Lisätietoja
Japo Jussila, tutkimuspäällikkö, Itä-Suomen yliopisto, japo.jussila@uef.fi, puh. +358 40 542 8982
