Ortopedinen lapsipotilas ei ole pieni aikuinen
Lapsuus on murtuma-altista aikaa. Kasvavan luuston murtumat ovat erilaisia kuin aikuisilla ja vaativat asiantuntevaa hoitoa. Professori Yrjänä Nietosvaaran mukaan lasten murtumien hoitoa olisi vielä varaa parantaa. – Prosenttikin pois hoitovirheiden määrästä merkitsisi vähemmän kipua ja haittaa aika monelle.
Yrjänä Nietosvaara aloitti Itä-Suomen yliopiston lastenortopedian ja -traumatologian osa-aikaisena professorina helmikuun alussa.
Lastenortopedia ja -traumatologia on lääketieteen ala, jolla tutkitaan ja hoidetaan tuki- ja liikuntaelimistön vammoja ja sairauksia vastasyntyneistä nuoreen aikuisikään saakka. Eniten hoidettavaksi tulee murtumia, sillä vähintään joka kolmas lapsi saa ainakin yhden luunmurtuman kasvuikänsä aikana. Ne syntyvät tavallisimmin kaatumisista tai putoamisista ja kaksi kolmasosaa murtumista sijaitsee yläraajassa, useimmiten kyynärvarren alueella tai sormissa. – Tälle alueelle kohdistuu voima, kun kaatuessa otetaan kädellä vastaan, Nietosvaara toteaa.
Monesti lapsen luu murtuu liikuntaharrastuksen parissa, entistä useammin trampoliinilla pomppiessa. – Trampoliinilla saa sinänsä hyvää liikuntaa. Monet murtumat voitaisiin estää turvaverkolla ja huolehtimalla, että hyppijöitä on vain yksi kerrallaan.
– Lapsen luu on pehmeämpää ja joustavampaa kuin aikuisella. Se murtuu vähemmästä voimasta, mutta murtumat eivät yleensä ole yhtä vakavia kuin aikuisilla. Lapsilla on myös murtumatyyppejä, joita aikuisilla ei tavata, kuten luun pintaan rajoittuvat ryppymurtumat ja taipumamurtumat, joissa luu taipuu, mutta jää muuten ehjäksi.
Kasvu täytyy ottaa huomioon lasten murtumien hoidossa. – Osassa murtumista kasvu tukee hoitoa oikaisemalla mahdollisen virhekulman eikä murtuman asentoa tarvitse korjata. Toisaalta nivelpintaan ulottuvat murtumat voivat johtaa luun kasvuhäiriöön, raajan virheasentoon ja nivelrikkoon ilman taitavaa leikkaushoitoa.
Lasten murtumien hoitoa on varaa vielä parantaa
Tutkimustyössään Nietosvaara tarkastelee muun muassa, miten lasten murtumien hoidon laatua voitaisiin edelleen parantaa. – Tutkimiemme potilasvahinkoilmoitusten perusteella kasvuikäisten reisiluun, sääriluun ja olkaluun alaosan murtumien hoidossa korvattavan potilasvahingon riski on ollut prosentin luokkaa. Koska kaikki korvaukseen oikeutetut eivät sitä hae, veikkaan että todellinen osuus on selvästi suurempi.
– Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta nämä ovat kuitenkin yleensä vältettävissä olevia vahinkoja. Vuosittain tuhannet lapset saavat luunmurtuman, joten prosenttikin pois hoitovirheiden määrästä merkitsisi vähemmän kipua ja haittaa aika monelle.
Röntgenkuvaus on Nietosvaaran mukaan paikallaan, jos lapsella epäillään murtumaa. Vaikka kaikki lasten murtumat eivät näy röntgenkuvassa, kuvaamatta jättäminen voi turhaan viivästyttää diagnoosia. – Sen sijaan seurantakuvia ei usein tarvita ollenkaan. Niitä on perinteisesti otettu aivan liikaa, mitä on nyt pyritty vähentämään. Lasta ei pidä turhaan altistaa ionisoivalle säteilylle.
Olkahermopunoksen syntymävauriot hoidetaan Suomessa esimerkillisesti
Lastenortopedian ja -traumatologian alaan ja Nietosvaaran tutkimuskohteisiin kuuluvat myös esimerkiksi syntymävammat ja synnynnäiset poikkeavuudet. Tavallisin syntymävamma vastasyntyneillä on olkahermopunoksen vaurio, jonka Suomessa saa noin 100–150 lasta vuosittain. Useimmilla vaurio paranee itsestään, mutta joka viidennelle jää pysyvä haitta. Hoito on Suomessa kuitenkin nykyisin kenties maailman parasta, kiitos Nietosvaaran kollegoineen kehittämän hoitoprotokollan.
– Vanhemmat aloittavat heti vauvan kanssa liikeharjoitukset. Osalla on olkapään sijoiltaanmenon riski, joka todetaan ultraäänikuvauksella, hoidetaan Botox-pistoksella olan kiertäjälihakseen ja tarvittaessa leikkauksella puolentoista tai kahden vuoden iässä. Tiukalla seulonnalla ja suunnitelmallisella hoidolla olat on saatu useimmissa tapauksissa pysymään hyvin paikallaan.
Nietosvaara on kehittänyt uusia leikkausmenetelmiä olkapunoksen syntymävaurion ja muun muassa yhdyssormisuuden eli yhteen kasvaneiden sormien hoitoon. Yhdyssormisuus on tavallisimpia synnynnäisiä raajapoikkeavuuksia ylimääräisten sormien lisäksi. – Yhdyssormisuudessa sormet ovat yleensä kasvaneet yhteen vain ihon osalta, mutta vaatii taitoa erottaa ne niin, että vältetään arpihaitat, saadaan kaunis lopputulos ja turvataan normaali toiminta.
Ortopedisten lapsipotilaiden hoitoa kehitetään ja ongelmia ratkotaan myös kansainvälisissä asiantuntijaryhmissä, joissa Nietosvaara on aktiivisesti mukana. Työskentely Australiassa ja vierailut amerikkalaisissa huippusairaaloissa ovat osoittaneet suomalaisen hoidon pärjäävän vertailussa. – Joissakin asioissa me olemme edellä ja toisissa taas muut.
Haastava ala sai yliopistollisen lisäkoulutusohjelman
Lastenortopedialla hoidetaan myös esimerkiksi syövistä, reumasta, CP-vammasta tai etenevästä lihassairaudesta johtuvia virheasentoja, tehdään skolioosileikkauksia ja korjataan raajojen pituuseroja. – Ala on laaja ja haastava eikä koko maassa ole kuin kymmenkunta pätevöitynyttä lastenortopedia aktiivityössä, Nietosvaara toteaa.
Alan osaamista on pyritty vahvistamaan lastenortopedian ja traumatologian erityispätevyysohjelmalla. Hiljattain perustettiin myös alan 2-vuotinen yliopistollinen lisäkoulutusohjelma, jonka voivat suorittaa ortopediaan ja traumatologiaan tai lastenkirurgiaan erikoistuneet lääkärit.
Nietosvaaran mukaan lastenortopedian tilanne eri sairaaloissa vaihtelee, mutta lastenortopedit myös liikkuvat tarpeen mukaan. Esimerkiksi KYS ja HUSin Uusi lastensairaala ovat sopineet yhteistyöstä vaativissa leikkauksissa. – Jokaisessa yliopistosairaalassa pitäisi kuitenkin olla ainakin kaksi lastenortopediaan pätevöitynyttä lääkäriä. Lasten ortopediset leikkaukset on järkevintä toteuttaa yliopistosairaaloissa, mutta hyväksi käytännöksi on myös osoittautunut, että yliopistosairaalojen lastenortopedit vierailevat pienemmissä keskussairaaloissa hoitamassa potilaita ainakin polikliinisesti.
Pitkään HUSissa työskennellyt Nietosvaara tuli KYSiin lastenkirurgian ylilääkäriksi vuonna 2019. Hänen mukaansa ortopedisille lapsipotilaille pystytään KYSissä tarjoamaan hyvää hoitoa. – KYSissä on nyt kaksi pätevää lastenortopedia ja isompien potilaiden hoidossa teemme paljon yhteistyötä aikuisten ortopedien kanssa. Täällä on myös todella osaavat lasten radiologit ja magneetti- ja kartiokeilakuvaukset paremmin saatavilla kuin Helsingissä.
Yrjänä Nietosvaara
- Itä-Suomen yliopiston lastenortopedian ja -traumatologian oa. (30 %) professori 1.2.2022–
- LL 1989, LT 1996, yleiskirurgian erl 1998 sekä ortopedian ja traumatologian erl 2004, Helsingin yliopisto
- Käsikirurgian erl 2000, Tampereen yliopisto
- Lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyys 2006
- Käsikirurgian dosentti 2007, Helsingin yliopisto
Tärkeimmät tehtävät
- Lastenkirurgian ylilääkäri, KYS 2019–
- Lastenortopedian ja -traumatologian osastonylilääkäri 2011–2017, lastenortopedi ja käsikirurgi (oa.) 2018-, HUS Uusi lastensairaala
- Lastenortopedi ja käsikirurgi (oa.), Pohjola Sairaala 2014–
- Käsikirurgi ja lastenortopedi, HUS Lastensairaala 2000–2007 ja Lääkärikeskus Aava 2007–
Lisätietoja:
Professori Yrjänä Nietosvaara, yrjana.nietosvaara (a) kuh.fi, p. 044 717 6883
Painolaatuisia kuvia, kuvaaja Raija Törrönen:
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/45226?encoding=UTF-8
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/45223?encoding=UTF-8
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/45224?encoding=UTF-8
