Itä-Suomen yliopistossa ja Tukholman Balettakademienissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tanssiryhmässä esiintyminen ja toimiminen ovat merkityksellisiä Parkinsonin tautia sairastavien identiteetille ja sairastumiseen liittyvälle identiteettityölle. Esiintyvään tanssiryhmään osallistuminen loi toiminnassa mukana olleille Parkinsonin tautia sairastaville vahvan ryhmäidentiteetin, joka pohjautui tanssimiselle ja esiintymisprosessin jakamiselle. Tanssijoiden kokemukset katsomisesta ja katsottuna olemisesta antoivat osallistujille uudenlaisia tapoja ilmaista itseään ja tulla näkyväksi ilman sairauteen liittyvää identiteettiä.
Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty kuntouttamiseen ja sosiaaliseen osallistamiseen tähtääviin ryhmämuotoisiin tanssi-interventioihin tanssituntien muodoissa. Niissä on muun muassa havaittu, että tanssi on lupaava oheisterapian muoto Parkinsonin tautia sairastavilla. Esimerkiksi lievää tai keskivaikeaa tautia sairastavilla tanssiminen on parantanut merkittävästi muun muassa tasapainoa, kävelyä sekä toiminnallista liikkuvuutta. Nyt Nordic Journal of Dance -tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa keskityttiin sen sijaan esiintyvän taidetanssin merkitykseen Parkinsonin taudissa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan tanssijaa Kompani Parkinson -tanssiryhmästä, joka esiintyy sekä kotimaassaan Ruotsissa että ulkomailla. Ryhmän tanssijat vastasivat kyselyyn ja lisäksi osa heistä osallistui fokusryhmähaastatteluun.
Tanssijat pitivät yhteenkuuluvuutta, vastuiden jakamista, vertaistukea, hyväksyntää ja luottamusta ryhmätoiminnan välttämättöminä elementteinä. Ryhmään kuuluminen ja ryhmäidentiteetti mahdollistivat tutkimuksen perusteella myös tanssijoiden henkilökohtaisen identiteetin kehittämisen.
– Ryhmä tarjosi luottamusta ja sosiaalista tukea tavalla, joka ei perustunut kognitiiviseen tai fyysiseen kykyisyyteen, vaan keholliseen ilmaisuun. Osallistujille tämä oli uutta ja merkittävää, yliopistotutkija, monitieteisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen dosentti Hanna Pohjola toteaa.
Uudenlainen ryhmäidentiteetti antoikin Parkinsonin tautia sairastaville tanssijoille mahdollisuuden rakentaa kehollista identiteettiä, joka liittyi taiteeseen, ei sairauteen. Vaikka sairaus rajoittaa kehon toimintaa, taiteellisuus ei asettanut tanssijoille rajoja tai rajoituksia. Tämän ansiosta tanssijat löysivät itsensä uudella tavalla.
– Ryhmään kuuluminen ja esiintyminen mahdollistivat myös muuttuneen käsityksen omasta itsestään. Tanssijuus ja ilmaisullisuus koettiin rajattomaksi kokonaisuudeksi, jossa voi kehittyä mahdollisista toiminnanrajoitteista huolimatta,
Tutkimus on tehty Tarinallinen tanssi elämän murroksissa -hankkeessa, jota rahoittaa Koneen säätiö. Hankkeessa tarkastellaan tanssin kokemuksellisia ja sosiaalipsykologisia seurauksia erilaisissa elämän murtumissa.
Lisätietoja:
Yliopistotutkija, dosentti Hanna Pohjola, hanna.pohjola(at)uef.fi
Tutkimusartikkeli:
Pohjola H, Sivak E, Åström Å. 2023. Performing with Parkinson’s: Leaving traces. Nordic Journal of Dance 14 (1), 100–115. https://doi.org/10.2478/njd-2023-0011
