Kaavoitusarkkitehtinä Joensuun kaupungilla työskentelevä Natalia Musikka on kotoisin Kolumbiasta. Sukujuurien selvittämisestä alkanut tutkimusmatka toi hänet Itä-Suomeen, joka tuntuu nyt kodilta.
Natalia Musikan tarina alkaa Medellínistä, Kolumbiasta, missä hän varttui norjalaisen isoäitinsä kasvattamana. Jo varhain hänen identiteettiinsä juurtui tarve ymmärtää juuriaan. Perheen skandinaaviset perinteet, kuten norjalainen ruoka ja musiikki, kulkivat mukana arjessa, luoden erityisen yhteyden isoäidin kotiseudulle.
– Mummoni oli minulle äärimmäisen tärkeä. Norja ja skandinaavinen kulttuuri olivat iso osa elämäämme, ja koenkin, että se teki minusta erilaisen jo lapsena, Natalia muistelee hymyillen.
Juuri nämä juuret toivat hänet lopulta Suomeen. Sukuperimässä oli mukana myös suomalaisuutta, sillä mummon isä oli kotoisin Sodankylästä. Natalia alkoi etsiä Musikka-nimisiä ihmisiä sosiaalisen median kanavilla ja tiedustella, olisivatko nämä mahdollisesti sukulaisia. Vastaan tuli Jussi Musikka, joka ei ollut sukulainen, mutta josta tulisi Natalian aviopuoliso.
Vuonna 2011, kahden vuoden etäsuhteen jälkeen, parilla oli edessään tienristeys: jompikumpi muuttaisi toisen kotimaahan tai suhde lopetettaisiin. Yhdessä sovittiin, että Natalia hyppäisi tuntemattomaan ja muuttaisi Suomeen.
– Kun tulin tänne, en osannut sanaakaan suomea, mutta mieheni ja hänen perheensä auttoivat minua kotiutumaan. Jussilla oli laaja ystäväpiiri ja elämä oli sosiaalista, joten aloin päästä kiinni kieleen ja kulttuuriin, Natalia kertoo.
Saadakseen kielen kunnolla haltuun Natalia osallistui myös TE-toimiston suomen kursseille ja suoritti kielitutkinnon.
Työkulttuurien erot edellyttävät yksilöltä sopeutumista
Polku nykyiseen työhön vaati Natalialta sitkeyttä ja useamman yrityksen. Hän teki ensin puolen vuoden määräaikaisuuden kaavoitusarkkitehtinä Joensuun kaupungin kaavoituksessa. Hän ehti hakea sekä maankäytön suunnittelijan että kaavoitusarkkitehdin virkaa kolme kertaa ja työskennellä myös muualla ennen kuin lopulta sai suunnittelijan työn vuonna 2018. Muutamaa kuukautta myöhemmin kaavoitusarkkitehdin virka tuli jälleen hakuun, ja sen Natalia nappasi itselleen kertayrityksellä.
Kun keskustellaan suurimmista eroista Kolumbian ja Suomen välillä, Natalia nostaa esiin työelämän itsenäisyyden.
– Kolumbiassa kilpailu on kovaa ja kaikkea täytyy kysyä esimieheltä, mutta Suomessa oletetaan, että tiedät itse, mitä teet.
Hiljaisuus ja rauhallisuus ovat piirteitä, jotka hän on ottanut omakseen.
– Kolumbiassa minua pidettiin liian hiljaisena eli siinä mielessä olen hyvin suomalainen.
Alku työyhteisössä ei ollut helppo, ja Natalia koki yksinäisyyttä. Työkaverit vetäytyivät puhumattomuuteen ja söivät lounaansa mieluummin yksin.
– Työkaverit ovat sittemmin vaihtuneet, ja nuorempi sukupolvi on sosiaalisempaa. Olemme koko ajan porukassa, lounastamme ja juomme kahvit yhdessä.
Joensuun kaupungin organisaation suhtautumista kansainvälisiin osaajiin Natalia arvostaa.
– Sain alussa tukea ja neuvoja esimerkiksi veroasioissa. Myös palkkani nostettiin koulutukseni mukaisesti arkkitehdin tasolle, vaikka aloitinkin suunnittelijan tehtävistä.
Panostaminen perehdytykseen kannattaa
Talent Hub Eastern Finland -hankkeen päällikkö Päivi Vestala löytää Natalian kokemuksista yhtymäkohtia muiden kansainvälisten osaajien kertomuksiin.
– Kuka tahansa tarvitsee perehdytystä aloittaessaan uuden työn. Kun tehtävään tulee ulkomailta muuttanut, hän tarvitsee tukea vielä enemmän, koska kaikki yhteiskunnassa on uutta.
– On aika yleinen harhaluulo, että korkeasti koulutettu osaaja ei kaipaa tukea uuteen ympäristöön sopeutumisessa. Kyllä hän toivoo sitä siinä missä muutkin.
Haasteellisinta erilaisesta kulttuurista tulevalle voi olla vaatimus oman työn johtamisesta heti alusta alkaen. Natalia toivookin, että suomalaisesta tavasta tehdä töitä puhuttaisiin avoimesti.
– Itse kertoisin uudelle tulijalle, että pitää perehtyä ja ottaa asioista selvää itsenäisesti etukäteen. Jos kansainvälinen osaaja ei valmistaudu esimerkiksi ennen kokousta ja pääse näyttämään, että hän osaa, häntä ei tulla arvostamaan työyhteisössä.
On aika yleinen harhaluulo, että korkeasti koulutettu osaaja ei kaipaa tukea uuteen ympäristöön sopeutumisessa. Kyllä hän toivoo sitä siinä missä muutkin.
Päivi Vestala
Talent Hub Eastern Finland -hankkeen päällikkö
Päivi muistuttaa, että määrämuotoiset kokouskäytännöt voivat myös auttaa asiassa.
– Usein kokouksissa on asialista ja määrämuotoinen tapa edetä. Listalle voi nostaa asioita, joita haluaa tuoda esille ja valmistautua siihen etukäteen.
Työyhteisöissä on myös hyvä huomioida, että itsensä ilmaiseminen muulla kuin omalla äidinkielellä vaatii aivoilta paljon ja lauseiden muodostaminen voi kestää kauemmin. Kokouksissa tämä tarkoittaa tarpeellisen tilan ja ajan antamista puheenvuoroille.
Natalia uskoo silottaneensa tietä seuraaville tulijoille. Kun ensimmäinen kokemus kansainvälisestä osaajasta on hyvä, se avaa ovia myös muille.
– Jos otatte ulkomaalaisen töihin, joudutte alussa panostamaan häneen paljon ja ohjaamaan enemmän kuin suomalaista, mutta se on sen arvoista. Saatte hänestä lojaalin ja hyvän työntekijän, Natalia vakuuttaa ja katsoo hymyillen suoraan silmiin.
Työnantajille on tarjolla tukea kansainvälisten osaajien vastaanottamiseen. Talent Hub Eastern Finland -yhteistyöverkosto tarjoaa työkaluja työntekijöiden rekrytointiin, perehdyttämiseen ja kielen oppimiseen työpaikalla sekä suomalaiseen työkulttuuriin sopeutumiseen. Yksi esimerkki sen palveluista on moninaisuuteen ja suomen kieleen liittyvät koulutukset, jotka kattavat seuraavat teemat: työpaikka kielenoppimisympäristönä, kulttuurimuurien madaltamisen keinot, työyhteisön vastaanottavuustaidot ja moninaisuuden johtaminen.
Talent Hub Eastern Finland on Itä-Suomen yliopiston, Karelian, Savonian, Riverian, Sakkyn ja YSAOn yhteistyöverkosto. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Voit lukea lisää sivuiltamme.