Korona muutti rajusti suomalaisten arkea ja lisäsi monella myös yksinäisyyttä. Samalla yksinäisyyden kokemukset ovat eriytyneet elämäntilanteen mukaan.
- Teksti Sari Eskelinen Kuvat Raija Törrönen ja Mostphotos
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaraportista ilmenee, että korona on lisännyt yksinäisyyden tunnetta noin neljänneksellä työikäisistä suomalaisista. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että yksinäisyyden kokemukset kohdistuvat vahvasti aikaan ja paikkaan. Myös erilaiset arkisen elämän muutoskohdat voivat altistaa yksinäisyydelle.
– Korona jos mikä on muuttanut ihmisten arkea isosti. Pandemian aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt yksinäisyyden kokemusta osalla ihmisistä, ei kuitenkaan kaikilla, sanoo yliopistotutkija Elisa Tiilikainen.
Toistaiseksi ei siis ole selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että korona olisi lisännyt väestötasolla yksinäisyyden kokemusta. Sen sijaan näyttäisi siltä, että yksinäisyyden kokemukset ovat eriytyneet elämäntilanteen mukaan.
Yksinäisyyden kokemukset ovat eriytyneet elämäntilanteen mukaan.
– Yksinäisyys vaikuttaa lisääntyneen niillä ihmisillä tai perheillä, joilla on arjessa erilaisia haasteita tai esimerkiksi niillä, joille työyhteisön kasvokkaiset kohtaamiset ovat tärkeitä, mutta nyt puuttuvat kokonaan. Myös niillä, jotka ovat kokeneet yksinäisyyttä jo aikaisemmin, koronan tuoma eristys on voinut syventää tätä entisestään.
Tiilikainen pohtii, että korona on voinut normalisoida yksinäisyyden kokemusta ja tehnyt siitä hyväksyttävämpää, kun yksinäisyys on koskettanut yhä useampia väestöryhmiä.
– Yksinäisyyteen liittyy nyt ehkä vähemmän häpeää ja on helpompi sanoa, että kokee yksinäisyyttä. Näin ainakin toivon, sillä yksinäisyys on hyvin luonnollinen kokemus niin korona-ajassa kuin muutoinkin.
Yhteiskunnallinen luottamus vähentää yksinäisyyden kokemusta
Tiilikainen on tutkinut suomalaisten yksinäisyyttä muun muassa elämänkulun näkökulmasta. Parhaillaan hän on mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan yksinäisyyden kokemuksia, eristyneisyyttä ja selviytymistä koronapandemian aikana lähes 20 maassa. Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta odotetaan vuoden 2021 alkupuolella. Tutkimukseen on vastannut yli 18 000 eri puolilla maailmaa asuvaa täysi-ikäistä.
– On kiinnostavaa nähdä, miten ihmiset ovat kuvanneet yksinäisyyden kokemuksiaan ja miten korona on vaikuttanut heidän sosiaalisiin suhteisiinsa.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on mahdollista vertailla myös sitä, millä tavoin yhteiskunnallinen luottamus näkyy yksinäisyyden kokemuksissa.
– On havaittu, että mitä suurempi kansalaisten institutionaalinen luottamus on, sitä vähemmän koetaan yksinäisyyttä. Kiinnostavaa on, näkyykö luottamus hallituksen ja viranomaisten toimintaan sekä palvelujen ja hoidon turvaamiseen korona-aikana myös vähäisempänä yksinäisyyden kokemuksena.
Arjen tuki- ja läheisverkostot ovat tärkeitä
Erilaisilla arjen tuki- ja läheisverkostoilla on suuri merkitys yksinäisyyden kokemuksiin. Monen ikäihmisen yksinäisyydenkokemukset ovat voineet voimistua, kun harrastustoiminta jäi keväällä tauolle ja erilaiset arkiset kohtaamiset jäivät pois.
– Joillekin koti on ollut jo ennestään yksinäinen paikka.
Tiilikainen kantaa huolta myös omaishoitajien tilanteesta. Useita heistä painaa huoli omasta ja läheisen terveydestä. Myös oma jaksaminen huolettaa, sillä tukipalvelut olivat pitkään tauolla.
– Järjestöpuolelta on tullut viestiä, että omaishoitajien tilanne on ollut koronan vuoksi vaikea.
Eri kyselyissä on havaittu, että korona on lisännyt myös opiskelijoiden yksinäisyyttä. Nuorten aikuisten keskuudessa yksinäisyys oli yleistä jo ennen koronaa, ja opiskelu on merkinnyt heille usein mahdollisuutta kuulua porukkaan. Koronan vuoksi jo ensimmäisenä opiskeluvuonna opiskellaan entistä enemmän etänä. Juuri silloin kontaktit muihin opiskelijoihin olisivat erityisen tärkeitä, jotta uudet opiskelijat kiinnittyisivät opiskelijaporukoihin ja opiskelupaikkakuntaan.
– Toisaalta on ollut kiinnostava huomata, että osa opiskelijoista nautti etäopiskelusta, kun heidän ei tarvinnut matkustaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen. Tässäkin on merkitystä sillä, millaiset tukiverkostot opiskelijalla on omalla paikkakunnallaan.
Etämetsäretkiä ja etäkahveja – korona herätti kehittämään uusia toimintamalleja
Tiilikainen on tutkimushaastatteluissa havainnut, että ulkoilun ja luonnon merkitys ovat olleet myös ikäihmisille tärkeä voimavara korona-ajan eristyksessä. Hän kantaa huolta niistä ikääntyneistä, jotka ovat ottaneet suositukset eristäytymisestä kirjaimellisesti ja jääneet koteihin neljän seinän sisään.
– Ulkoilua ei ole kielletty missään vaiheessa. Onkin hyvä tuoda eri tilanteissa esiin, että lähiympäristössä voi liikkua. Myös olemassa olevia sosiaalisia kontakteja on tärkeä pitää yllä eri tavoin. Tähän myös ikäihmiset ovat löytäneet erilaisia tapoja esimerkiksi Whatsappin välityksellä. Myös nuoremmat ihmiset ovat luoneet uudenlaisia yhteydenpidon muotoja, kuten etäillanviettoja.
Yksinäisyyteen liittyy nyt ehkä vähemmän häpeää.
Elisa Tiilikainen
Yliopistotutkija
Graduvaiheen opiskelijat ovat järjestäneet esimerkiksi etäkahvitaukoja. Seurakunnat puolestaan ovat järjestäneet muun muassa etämetsäretkiä, joita ikäihmiset ovat voineet katsoa etäyhteyksillä. Tiilikaisen mukaan uudenlaiset kokoontumisen tavat ovat kannatelleet eri ikäryhmään kuuluvia koronan aikana.
– Kovasti toivoisin, että nämä jäävät myös elämään, kun poikkeustila joskus päättyy. Meillä Suomessa on paljon erilaista toimintaa, mutta on toinen kysymys, onko se ollut aidosti saavutettavaa kaikille.
Korona on herättänyt eri toimijat pohtimaan, miten saadaan luotua osallistumismahdollisuuksia kaikille. Digihuuman keskellä on hyvä pitää mielessä myös se, ettei kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevilla ole resursseja kokeilla etäyhteyksin järjestettyä toimintaa.
– Rinnalla tarvitaan paljon muutakin. Näen kuitenkin, että etäyhteyksin luodut tapaamiset ovat hyviä keinoja, joita kannattaa hyödyntää rinnakkain perinteisemmän toiminnan kanssa.
