Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Suo-oja.

Metsäojitettuja soita ennallistamalla voidaan saavuttaa ilmastohyötyjä jo lyhyelläkin aikajänteellä

Soiden ennallistaminen voi olla merkittävä luontainen ilmastonmuutoksen hillintäkeino. Se takaa turpeeseen sidotun hiilen säilymisen ja parantaa suon hiilitasetta. Varsinainen ilmastovaikutus riippuu kuitenkin ennallistettavan suon ominaisuuksista. 

EU:n Ennallistamisasetuksen myötä ennallistettavien soiden määrä kasvaa voimakkaasti tulevien vuosikymmenten aikana. Jotta ennallistamisella päästäisiin muidenkin kuin pinta-alatavoitteiden mukaiseen lopputulokseen, on olennaista selvittää, miten kohdevalinnat ja toimenpiteet vaikututtavat soiden hiilitaseeseen ja ilmastoon. Koska ennallistaminen käynnistää voimakkaan kasvihuonekaasun metaanin tuotannon, on herättänyt keskustelua siitä, viekö ennallistaminen maankäyttösektorin hiilineutraalisuustavoitteita vieläkin kauemmas tavoitteista. Tämä tutkimus tuo lisävaloa siihen, että sekä suon että ennallistamistavan valinnalla voidaan olennaisesti vaikuttaa suolta tuleviin kasvihuonekaasupäästöihin.

Itä-Suomen yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) ja Helsingin yliopiston toteuttamassa yhteistutkimuksessa arvioitiin, millainen on boreaalisten metsäojitettujen soiden kyky hillitä ilmastonmuutosta ennallistamisen jälkeen. Työssä tarkasteltiin kahta seikkaa: miten suon rehevyystaso (rehevät, karut) vaikuttaa sen ilmastovaikutukseen, ja miten ennallistamisen tavoitetila (märkä avosuo, puustoinen räme tai korpi) vaikuttaa siihen. 

– Hyödynsimme pääosin kotimaisten tutkimusten arvioita metsäojitettujen ja luonnontilaisten soiden kasvihuonekaasupäästöistä ja -nieluista, kertoo tutkimusta vetänyt yliopistotutkija Anna Laine-Petäjäkangas Itä-Suomen yliopistosta. 

– Ennallistetut suot rinnastettiin luonnontilaisiin, koska jo julkaistut tutkimukset ennallistetuilta soilta eivät vielä riitä laskentojen pohjaksi. 

Suon ennallistaminen parantaa maaperän ja pintakasvillisuuden hiilitasetta, eli ennallistettu suo sitoo ojitettua suota enemmän ilmakehän hiiltä. Rehevien metsäojitettujen soiden ennallistamisella on karuja soita voimakkaampi vaikutus hiilitaseeseen, koska niiden maaperästä aiheutuu nykytilassa korkeammat hiilidioksidipäästöt. 

Ilmastovaikutus, eli viilentääkö vai lämmittääkö toimenpide ilmastoa, on eri asia kuin hiilitase, sillä se riippuu kasvihuonekaasujen, eli hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin säteilypakotteesta ja elinkaaresta ilmakehässä. Lyhytikäisen metaanin säteilypakote on huomattavasti pitkäikäistä hiilidioksidia voimakkaampi. Tästä syystä tarkasteltava aikajänne vaikuttaa keskeisesti lopputulemaan. Kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta voidaan tarkastella niiden CO2-ekvivalentti (CO₂-ekv.) arvojen kautta, jotka huomioivat myös aikajänteen.  

– Suon ennallistaminen pohjautuu vedenpinnan nostamiseen luonnontilaiselle tasolla ja se käynnistää luonnontilaiselle suolle ominaiset metaanipäästöt, kertoo Laine-Petäjäkangas. 

– Laskelmamme osoittivat, että ilmaston kannalta parhaita olivat sellaiset ennallistamisen vaihtoehdot, joissa ojitettuna oli korkeimmat hiilidioksidipäästöt ja ennallistettuna pienimmät metaanipäästöt. Nämä olivat reheviä ojitettuja soita, jotka ennallistettiin puustoisiksi korviksi. 

– Täydellisesti onnistuessaan niiden ennallistaminen saisi 16 vuoden aikajänteellä aikaan 250 g CO₂-ekvivalenttia ja 100 vuoden aikajänteellä 330 g CO₂-ekvivalenttia vuotuisen päästövähennyksen ennallistettua neliömetriä kohden (kuva). Arvioiden epävarmuudet ovat kuitenkin suuria, Laine-Petäjäkangas muistuttaa. 

Toisin kuin rehevien metsäojitettujen soiden kohdalla, kaikkien tutkimuksessa tarkasteltujen karujen metsäojitettujen soiden ennallistamisvaihtoehtojen vaikutus oli ilmastoa lämmittävä jopa 500 vuoden aikahorisontilla. Tarkasteltavista vaihtoehdoista ennallistaminen märäksi avosuoksi johti voimakkaimpaan lämpenemiseen (kuva). 

– Käytännössä ennallistamisen on täytettävä monia samanaikaisia tavoitteita, kuten luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutoksen hillintää ja vesiympäristöjen laatua, huomauttaa professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta. 

– Myös sosioekonomiset näkökohdat ja toimenpiteiden yleinen hyväksyntä on otettava huomioon. 

– Vaikka ravinteikkaiden metsätalousojitettujen soiden ennallistamisella olisi suurin ilmastonmuutoksen hillintäpotentiaali, näillä soilla on myös suuri arvo metsätalouden kannalta. Ei siis ole realistista ennallistaa vain tietyntyyppisiä soita, vaan soiden käyttöä suunniteltaessa on sovitettava yhteen erilaisia tarpeita, Tolvanen jatkaa.

Lisätietoja: 

Yliopistotutkija Anna Laine-Petäjäkangas, anna.laine-petajakangas@uef.fi

Artikkeli:

Laine, A. M., Ojanen, P., Lindroos, T., Koponen, K., Maanavilja, L., Lampela, M., Turunen, J., Minkkinen, K. & Tolvanen, A. (2024). Climate change mitigation potential of restoration of boreal peatlands drained for forestry can be adjusted by site selection and restoration measures. Restoration Ecology, 32(7) e14213. https://doi.org/10.1111/rec.14213

Kuvassa: Eri ennallistamisvaihtoehtojen pysyvä vuotuinen CO2-ekvivalenttipäästö laskettuna eri aikajänteille. Positiivinen lukuarvo kuvaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Ennallistamisen lähtötilanteena rehevä tai karu metsäojitettu suo. Puuston CO2-nielu ei ole mukana laskelmissa. Kuva: Anna Laine-Petäjäkangas.

Kaavio. Kuva Anna Laine-Petäjäkangas.
Kuvassa: Eri ennallistamisvaihtoehtojen pysyvä vuotuinen CO2-ekvivalenttipäästö laskettuna eri aikajänteille. Kuva: Anna Laine-Petäjäkangas.