Kun opettajan ja lapsen välillä on esiopetusvuoden syksyllä paljon konflikteja, on lapsen kiinnostus matematiikkaa ja lukemista kohtaan matalampaa kuin niillä lapsilla, joilla konflikteja on vähemmän. Samoin esiopetusvuoden keväällä valmiudet näissä taidoissa ovat matalampia kuin muilla lapsilla. Sen sijaan lapsen kiinnostuksen määrä tai valmiudet matematiikan ja lukemisen taidoissa eivät ennustaneet sitä, millaiseksi vuorovaikutus opettajan ja lapsen välillä kehittyi esiopetusvuoden aikana.
Nämä tulokset selviävät Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen sekä New York University of Abu Dhabin tutkijoiden tekemästä tutkimuksesta, jossa haluttiin selvittää, onko Suomessa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatu esiopetusvuoden aikana yhteydessä siihen, kuinka kiinnostunut lapsi on matematiikasta ja lukemisesta tai kuinka hyvät hänen valmiutensa ovat matematiikassa ja lukemisessa.
Opettajien vuorovaikutustaidot tärkeitä
Esiopetusvuosi on lapsen kehitykselle tärkeä usealla tavalla. Esiopetuksen tavoitteena on edistää lapsen kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Vuoden aikana kehittyvätkin monenlaiset valmiudet niin akateemisten taitojen kuin työskentelytaitojen ja motivaation näkökulmasta. Näillä valmiuksilla on havaittu olevan tärkeä merkitys myöhempien koulutaitojen kehityksen kannalta.
– Koska esiopetusvuosi on merkityksellinen onnistuneen kouluun siirtymisen kannalta, on tärkeää ymmärtää lapsen kehitystä tukevia tekijöitä esiopetuksessa. Myönteinen vuorovaikutus opettajan ja lapsen välillä on useissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi tekijäksi esimerkiksi lapsen akateemisten taitojen ja motivaation sekä sosioemotionaalisen kehityksen kannalta, kertoo professori Jaana Viljaranta Itä-Suomen yliopistosta.
Jos esiopettajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on konfliktien sävyttämää, voi sillä olla kauaskantoisiakin seurauksia lapsen koulutaitojen ja motivaation kehityksen kannalta. Tulosten perusteella olisikin Viljarannan mukaan tärkeää, että opettajat tiedostaisivat vuorovaikutuksen merkityksen.
– Erityisen huomionarvoista olisi kehittää keinoja, joilla opettajan ja lapsen välisiä konflikteja voisi vähentää, ja joilla opettaja voisi luoda myönteistä ja rakentavaa vuorovaikutusta erilaisten lasten kanssa. Tämä olisi tärkeää huomioida jo opettajankoulutuksessa, toteaa apulaisprofessori Eija Pakarinen Jyväskylän yliopistosta.
Tutkimuksessa oli mukana 461 suomalaista esiopetuksessa olevaa lasta ja 48 esiopettajaa. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston Vuorovaikutus, oppiminen ja opettajan kuormittuneisuus esiopetuksessa -tutkimusta.
Tutkimusartikkeli:
Investigating Bidirectional Links Between the Quality of Teacher–Child Relationships and Children’s Interest and Pre‐Academic Skills in Literacy and Math.
Eija Pakarinen, Marja‐Kristiina Lerkkanen, Jaana Viljaranta, Antje von Suchodoletz. Child Development. https://doi.org/10.1111/cdev.13431
Lisätietoja:
Professori Jaana Viljaranta, Itä-Suomen yliopisto, jaana.viljaranta(at)uef.fi, p. 050 325 6093
Apulaisprofessori Eija Pakarinen, Jyväskylän yliopisto, eija.k.pakarinen(at)jyu.fi, p. 040 805 3520
