Vainajan katsomusta ja toivomuksia on kunnioitettava hautaamiseen liittyvissä kysymyksissä Suomen hautaustoimilain mukaan. Tuore tutkimus selvitti palliatiivisen hoitopäätöksen saaneiden ihmisten hautajaisiin liittyvää tahtoa ja toiveita sekä läheisten ja omaisten näkemyksiä.
Itä-Suomen yliopiston vanhuusoikeuden professorin Anna Mäki-Petäjä-Leinosen ja teologian yliopistonlehtorin Suvi-Maria Saarelaisen tutkimus osoitti, että mitä selkeämpiä ja kattavampia kuolevan toiveet hautausrituaalista, hautausmenetelmästä ja hautapaikasta olivat, sitä vähemmän hautajaisten järjestämisestä aiheutui huolta omaisille. Tutkimus on ilmestynyt International Journal of Law, Policy and the Family -tiedejulkaisussa.
Tutkimuksessa analysoitiin 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien palliatiiviseen hoitoon osallistuvien ihmisten tahtoa ja toiveita hautajaisista sekä heitä hoitavien läheisten ja surevien omaisten näkemyksiä. Tutkimushaastatteluihin osallistui 35 henkilöä.
Haastattelut osoittivat vainajan selkeiden ja kattavien hautajaistahdon ja -toiveiden vähentävät omaisten huolenaiheita. Tapauksissa, joissa kuoleva ei ollut ilmaissut toiveitaan, läheiset pyrkivät noudattamaan vainajan oletettua tahtoa. Tällöin vainajan selkeä uskonnollinen vakaumus tai muu maailmankuva vaikutti hautajaisjärjestelyihin. Lisäksi kuolleen, hänen perheenjäsentensä ja muiden vainajan lähisukulaisten välisillä suhteilla oli tärkeä rooli järjestelyissä.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että uusperhetilanteet vaikeuttivat toisinaan vainajan tahdon noudattamista, erityisesti jos läheisillä oli eriävät tulkinnat kuolleen toiveista.
Mäki-Petäjä-Leinosen ja Saarelaisen tutkimusartikkeli liittyy Merkitykselliset relaatiot – Koti ikääntymisen ja kuoleman paikkana -tutkimushankkeeseen, joka tarkastelee yli 65-vuotiaan ikääntyvän ja hänen omaistensa kokemuksia ikääntymisestä, kuoleman kohtaamisesta sekä kuoleman ja surun todellisuudesta kotona. Tutkijat ovat kiinnostuneita erityisesti yksilön ihmissuhteiden merkityksestä kuoleman ja surun prosesseissa.
– Monitieteisessä hankkeessa lähestymme ikääntymisen ja kuoleman kysymyksiä oikeustieteen, teologian, sosiaalityön, yhteiskuntapolitiikan ja hoitotieteen näkökulmista. Tehtävämme on selvittää, mitä merkityksiä relationaalisuus ja koti saavat kuolemisen ja surun tarinoissa, Mäki-Petäjä-Leinonen ja Saarelainen kertovat.
Hankkeen tutkimusaineisto koostuu kolmen eri ihmisryhmän haastatteluista sekä haastatteluiden perusteella rakennetuista visuaalisista ihmissuhdekartoista. Tutkijat ovat haastatelleet kotona eläviä palliatiivisen hoitopäätöksen saaneita potilaita, kuoleman prosessissa mukana olevia omaissaattajia sekä omaissaattajia, joiden läheinen on jo kuollut.
Hankkeen tulokset antavat käytännöllisiä suuntaviivoja, millainen on hyvä kotikuolema sekä miten omaisia tuetaan hoivaajina ja suruprosessissa. Tuloksia voidaan soveltaa kotona kuolevien hoitoa ja palveluja sekä kotikuoleman laatua parannettaessa. Tutkimushanke toteutetaan Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen välisenä konsortiohankkeena. Hanke on saanut rahoitusta Koneen säätiöltä, Suomen kulttuurirahastolta ja Oskari Huttusen säätiöltä.
Tutkimusartikkeli on luettavissa verkossa: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Suvi-Maria Saarelainen (2021). Funeral Wills and the Autonomy of a Dying Person: Experiences of Older People in Palliative Care and their Carers. International Journal of Law, Policy and the Family. Volume 35, Issue 1, 2021, ebab034, https://doi.org/10.1093/lawfam/ebab034.
Lisätietoa Merkitykselliset relaatiot – Koti ikääntymisen ja kuoleman paikkana -tutkimushankkeesta on verkkosivuilla https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/merkitykselliset-relaatiot-koti-ikaantymisen-ja-kuoleman-paikkana-merela/.