Iso joukko tutkijoita seurasi Metsähallituksen tekemää metsän kulotusta Leppävirran Kiviniemessä kesäkuun alussa. Tutkijat mittasivat, mitä metsässä palaa, ja millaisia hiukkas- ja kaasupäästöjä siitä syntyy.
Mittauskampanjan ytimenä toimi Itä-Suomen yliopiston rahtikontti, joka oli sijoitettu, ehkä jopa hieman uhkarohkeasti, keskelle poltettavaa aluetta. Olosuhteet vaativatkin omat sähkön generointiin, turvallisuuteen ja muun muassa kontin lämpötilahallintaan liittyvät haastavat järjestelyt.
– Tämä oli meiltä suuri ponnistus ja vaati tarkkaa suunnittelua ja toteutusta hankalissa olosuhteissa pienten metsäteiden päässä. Oli hienoa, että poltto toteutui ja saimme selätettyä mittausjärjestelyihin liittyvät haasteet, iloitsevat teknisestä toteutuksesta vastanneen yliopiston tiimin tutkijat Pasi Miettinen, Iida Pullinen, Angela Buchholz ja Mika Ihalainen.
Kontti oli ahdettu täyteen mittalaitteita, joilla voitiin havainnoida pienhiukkasten määrä, koostumusta ja ominaisuuksia, sekä lukuisia kaasumaisia yhdisteitä. Ilmatieteen laitos toi kontin kupeeseen lidar-mittalaitteen, jolla pystyttiin mittaamaan, miten savu nousee eri korkeuksille. Lisäksi Ilmatieteen laitoksen tutkijat toivat paikalle drooneja, joilla tehtiin hiukkasmittauksia eri puolilta savupilveä ja kuvattiin palon etenemistä.
Itä-Suomen yliopiston tutkijat olivat myös haudanneet mittalaitteita eri puolille poltettavaa aluetta, ja he olivat ottaneet talteen maaperänäytteitä, jotka tullaan polttamaan laboratoriossa vertailun vuoksi. Paloa ennen ja sen jälkeen metsä laserkeilattiin, jotta pystytään määrittämään, mitä kaikkea metsästä paloi.
Kulotus onnistui kolmannella yrityksellä
Kiviniemen poltto oli tutkijoiden puolesta odotettu tapahtuma, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan kulotus oli tarkoitus tehdä jo viime kesänä, mutta siihen ei silloin tullut tilaisuutta. Tänä vuonna toukokuu oli helteinen ja olosuhteet vaikuttivat täydelliseltä kahdeksan hehtaarin suuruisen leimikon kulottamiseen. Valitettavasti ensimmäisen yrityksen aikana iski ukkoskuuro, joka kasteli aluskasvillisuuden ja kulotus peruuntui.
Noin viikkoa myöhemmin, 6. kesäkuuta onni kääntyi ja tutkijat pääsivät viimein tekemään havaintoja maastopalon päästöistä. Polton suorittivat Metsähallituksen asiantuntijat Aurora Prättälän johdolla, ja se alkoi kahden tienoilla iltapäivällä ja kesti iltayhdeksään asti. Sen jälkeen muutaman tutkijan oli vielä jäätävä kipinävahtiin varmistamaan, ettei mittalaitteiston ympäristö syty uudestaan palamaan.
Mittauskampanja oli ennätyksellisen kattava Suomessa
Näin kattavaa mittauskampanjaa maastopalojen päästöistä ei ole Suomessa ennen tehty eikä vastaavaa aineistoa ole Euraasian havumetsävyöhykkeeltä saatavilla. Kanadassa ja Yhdysvalloissa on maastopalojen päästöjä mitattu enemmän, mutta siellä palot ja metsätyypit ovat erilaisia.
Kiviniemen kampanja tuo kaivattua tietoa maastopalojen ymmärtämiseen ja mallintamiseen. Myös käytetty mittaustapa on haastavuutensa vuoksi harvinainen. Nyt tuotettujen havaintojen avulla on tarkoitus parantaa havumetsävyöhykkeen palojen kuvausta ilmastomalleissa ja arvioida niiden ilmastovaikutusta.
Kiviniemen mittauskampanja on osa Itä-Suomen yliopiston vetämää monivuotista metsäpalohanketta, jonka on rahoittanut Jane ja Aatos Erkon säätiö. Hankkeen tavoitteena on tuottaa entistä tarkempia arvioita metsäpalojen tuottamien päästöjen ilmastovaikutuksista Euraasian havumetsävyöhykkeellä. Mittauskampanjaan osallistui kolme ryhmää Itä-Suomen yliopistolta ja kolme Ilmatieteen laitokselta.
Lisätietoja:
Professori Annele Virtanen, Itä-Suomen yliopisto, annele.virtanen@uef.fi, konttimittaukset
Professori Olli Sippula, Itä-Suomen yliopisto, olli.sippula@uef.fi, laboratoriomittaukset
Yliopistotutkija Kajar Köster, Itä-Suomen yliopisto, kajar.koster@uef.fi, palavan materiaalin ja palon intensiteetin havainnointi
Erikoistutkija Tero Mielonen, Ilmatieteen laitos, tero.mielonen@fmi.fi, kaukokartoitus ja droonihavainnot
Luonnonsuojelun eritysasiantuntija Aurora Prättälä, Metsähallitus, aurora.prattala@metsa.fi, ennallistamispoltto
