Venäjän kielen ja kääntämisen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimukseni aihe on uhanalaisen karjalan kielen käännöstoiminta, tarkemmin sanottuna kaunokirjallisuuden kääntäminen karjalan kielelle Venäjällä ja Suomessa vuosina 1980–2014, jolloin karjalan kielen elvytys käynnistyi ja karjalankielinen kirjallisuus alkoi kehittyä.
Karjalan kieli on Suomessa ja Venäjällä puhuttava kotoperäinen vähemmistökieli, joka on muuttunut uhanalaiseksi ja on vaarassa kadota. Sama kohtalo uhkaa monia muitakin maailman vähemmistökieliä. Käännöstieteessä uhanalaisten kielten kääntäminen on uusi tutkimusala, jota on toistaiseksi tutkittu vasta vähän. Uhanlaiselle kielelle kääntäminen tapahtuu usein osana kielen elvytysprosessia, jolla pyritään parantamaan kielen asemaa. Uhanalaisen kielen tilanne ja kielen elvytys kääntämisen kontekstina vaikuttavat käännöstoimintaan monin eri tavoin. Karjalan kääntämiseen vaikuttaa esimerkiksi se, että karjalan kieli eli pitkään lähinnä puhuttuna kotikielenä, joten kielestä puuttuu sanastoa tietyiltä elämän alueilta.
Tutkimukseni laajentaa käännöstieteen tutkimusta uudelle alueelle, uhanalaisten kielten tutkimukseen, ja valottaa erityisesti karjalan kielelle kääntämisen erityispiirteitä. Lisäksi tutkimukseni tuottaa uutta tietoa kääntämisen merkityksestä uhanalaisten kielten elvytykselle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Kaunokirjallisuuden kääntäminen karjalaksi on pienimuotoista toimintaa. Vuosina 1980–2014 Venäjällä ja Suomessa julkaistiin 65 kirjaa, jotka sisältävät kaunokirjallisuuden käännöksiä. Käännöstoiminnan kannalta keskeisessä asemassa ovat karjalan kääntäjät, joista useimmat ovat korkeasti koulutettuja, mutta kääntämisen taidon he ovat oppineet käännöksiä tekemällä. Suurin osa kääntäjistä asuu Venäjällä, jossa myös karjalan kieli on säilynyt elinvoimaisempana kuin Suomessa. Käännöstyöhön kääntäjiä motivoi ensisijaisesti halu toimia karjalan kielen hyväksi. Karjalan kääntäjät valitsevat osan käännettävistä teksteistä, joten heillä on myös valtaa vaikuttaa karjalankielisen kirjallisuuden kehitykseen. Lisäksi kääntäjät vaikuttavat käännöksillään karjalan kielen kehitykseen.
Tutkitulla ajanjaksolla kaunokirjallisuutta on käännetty karjalaksi lähes pelkästään venäjästä ja suomesta eli kielistä, joita karjalan puhujat osaavat. Kääntämisen motiivina ei siis ole vieraskielisen tekstin tekeminen ymmärrettäväksi karjalan puhujille. Sen sijaan kääntämällä esimerkiksi kehitetään karjalan kieltä, laajennetaan sen käyttöalaa ja tehdään kieltä näkyväksi. Käännöksillä myös osoitetaan, että karjalan kieli on oikea kieli, jolle voidaan kääntää esimerkiksi kirjallisuuden klassikoita. Toisin sanoen kääntämisellä vaikutetaan asenteisiin kieltä kohtaan.
Karjalan kielen heikosta asemasta kertoo se, että monet karjalankieliset käännöskirjat sisältävät myös enemmistökielistä materiaalia, esimerkiksi kirjan takakansiteksti voi olla painettu enemmistökielellä. Käännöskirjojen esipuheiden keskeisin tehtävä on välittää lukijoille tietoa karjalan kielestä ja kulttuurista, jotka ovat jääneet monille karjalaisillekin vieraiksi. Lisäksi esipuheissa korostuu sekä kirjoittajien voimakas tunneside karjalan kieltä kohtaan että huoli kielen tulevaisuudesta. Esipuheet myös ohjaavat lukijaa lukemaan käännökset nimenomaan uhanalaisen kielen teksteinä, joiden tehtävä on elvyttää katoamassa olevaa kieltä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää paitsi karjalan kielen myös muiden uhanalaisten kielten elvytyksessä. Tutkimukseni mukaan kaunokirjallisuuden käännöstoiminta nivoutuu karjalan kielen elvytykseen monella eri tavalla ja toteuttaa elvytyksen päämääriä. Kääntäminen voi siis olla keskeisessä asemassa uhanalaisen kielen elvytyksessä. Kääntämällä voidaan muun muassa kehittää uhanalaista kieltä, esimerkiksi karjalan kielen kääntäjät tuottavat kieleen uutta sanastoa. Lisäksi käännöksiä käytetään karjalan kielen oppimateriaaleina. Kääntämällä voidaan myös laajentaa uhanalaisen kielen kirjallisuuden valikoimaa, mikä puolestaan vaikuttaa kielen arvostukseen ja asenteisiin kieltä kohtaan. Uhanalaisen kielen kontekstissa kääntäminen ei siis ole ”vain” vieraskielisen tekstin tuottamista uhanalaisella kielellä, vaan kääntämisellä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia kieleen ja käsityksiin kielestä. Uhanalaisten kielten kääntäjien olisikin hyvä tiedostaa tekemiensä valintojen merkitys. Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi kääntäjien koulutuksella.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Koska kaunokirjallisuuden kääntämistä karjalan kielelle ei ollut aiemmin tutkittu, yhtenä tavoitteenani oli luoda yleiskuvaa tästä toiminnasta. Tutkimukseni koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joiden avulla kaunokirjallisuuden käännöstoimintaa valotetaan eri näkökulmista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kartoitin bibliografisten tietojen avulla eri lähteistä, mitä kaikkea kirjallisuutta karjalan kielellä on julkaistu Venäjällä ja Suomessa 1800-luvun alusta vuoden 2014 loppuun mennessä ja mikä on käännösten osuus tässä kokonaisuudessa. Lisäksi haastattelin kääntäjiä sekä tarkastelin käännöskirjojen peritekstejä. Näiden kolmen osatutkimuksen tulosten avulla hahmotin karjalan käännöskulttuureita Venäjällä ja Suomessa.
Lisätietoja:
Riikka Iso-Ahola, isoahola(at)student.uef.fi, 050 434 8420
