Itä-Suomen yliopiston op­pi­mi­sym­pä­ris­tö­jen kehittäminen jatkuu uudelle vuo­si­kym­me­nel­le

Oppimisympäristöseminaari on toiminut yliopistollisen opetuksen ja oppimisen uusimpien virtausten foorumina Itä-Suomen yliopistossa jo kymmenen vuoden ajan. Koko yliopistoyhteisölle tarkoitetuissa seminaareissa on vuosien varrella puntaroitu esimerkiksi tulevaisuuden oppimisympäristöjä, digitalisaatiota, etäajan haasteita, osaamisen arviointia ja kansainvälisyyttä.

Juhlavuoden oppimisympäristöseminaari järjestetään 20.–21.8.2024. Ensimmäinen päivä pidetään lähitilaisuutena Joensuun kampuksella ja toinen päivä jatketaan etänä verkon välityksellä. Myös ensimmäisen päivän pääpuhujia on mahdollista seurata verkossa. Juhlavuoden oppimisympäristöseminaarin ohjelma ja ilmoittautuminen on julkaistu yliopiston intrassa (vaatii UEF-kirjautumisen).

Perinteeksi muodostuneet oppimisympäristöseminaarit pohjustettiin kickoff-tilaisuudessa Itä-Suomen yliopiston tuolloisella Savonlinnan kampuksella elokuussa 2013. Yliopiston nykyinen rehtori Jukka Mönkkönen oli aloittanut akateemisena rehtorina vuotta aiemmin ja keskustellut opettajien kanssa, miten oppimisympäristöjä pystyttäisiin kehittämään.

– Oppimisympäristöjä haluttiin tarkastella isompana kokonaisuutena ja asetimme tavoitteeksi oppimisympäristöjen kehittämisen selkeän vision ja suunnitelman vision saavuttamiseksi. Tähän kokonaisuuteen liittyivät muun muassa verkko-opetus, videotallenteet, esteettömyys ja avoimet verkkoympäristöt. Meillä oli myös liian vähän itseopiskelutiloja, Mönkkönen kertoo seminaarin alkujuurista.

Kickoff-tilaisuudessa Mönkkönen puki kehittämistavoitteen tunnetun puheen mukaisesti: ”I have a dream. UEF on Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö”. Tästä muodostui yliopiston strateginen tavoite.

Strateginen tavoite käytännöksi flippauksessa

Ensimmäisessä oppimisympäristöseminaarissa vuonna 2014 kehittämisen teemoiksi nimettiin opetus ja oppiminen, henkilöstön osaamisen kehittäminen, opetustilat ja tekninen oppimisympäristö. Tavoitteina nähtiin muun muassa uudenlainen oppimis- ja opetuskulttuuri, vuorovaikutus ja yhteistyö, oppimista edistävät opetusmenetelmät, muuntuvat tilat ja toimiva teknologia.

Itä-Suomen yliopisto on ollut edelläkävijä digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämisessä, mikä on seurausta jo yliopiston usean kampuksen rakenteesta. Oppimisympäristöseminaarit edistivät osaltaan virtuaalisen opettamisen ja oppimisen tapoja perinteisempien luentojen ja harjoitustöiden rinnalle.

Kun oppimisympäristöseminaarien sarja käynnistyi, strateginen tavoite Suomen parhaasta yliopistollisesta oppimisympäristöstä haluttiin viedä käytäntöön. Vuosina 2015–2016 yhdeksi näkyväksi tulokseksi ja malliksi kehittyi ”flippaaminen”, Flipped Learning.

Flippaus tarkoittaa opetuksen käänteistä lähestymistapaa, jossa opiskelija opiskelee itse käsiteltävää asiaa ennen kontaktitapaamista, ja kontaktitapaamisessa asiaa käsitellään yhdessä opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa.

– Sovelletun fysiikan laitoksella yliopistonlehtori Markku Saarelainen otti käyttöön flippausopetuksen menetelmän, ja tulokset olivat todella hyviä. Flippauksesta tuli metodologisen kehittämisen pilotti, ja aallot alkoivat levitä ydinporukasta laajemmalle opettajien pariin. Flippaus oli hyvä esimerkki opetuksen kehittämisestä, jossa on selkeä metodi, jota halutaan viedä eteenpäin, Mönkkönen kertoo.

Flippauksen ympärille syntyi laaja kehittäjätiimi Itä-Suomen yliopistossa, ja Flipped Learning -hanke herätti paljon huomiota myös mediassa. Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopiston Flipping Finland -kehittämistoiminta valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja käytännön opetuksen ja oppimisen projektiksi European Association for Practitioner Research on Improving Learning (EAPRIL) -yhteisön toimesta.

Tekoäly ja työ­elä­mä­val­miu­det opetuksen haasteina

Oppimisympäristöseminaareilla on edelleen keskeinen sija Itä-Suomen yliopistossa: kerran vuodessa yliopistoyhteisö pohtii yhdessä opettamisen ja oppimisen tapojen muutoksia. Tämä on tärkeää yhteiskehittämisen, hyvien käytänteiden levittämisen ja myös ongelmien tunnistamisen kannalta, muistuttaa Mönkkönen.

Koronapandemian alussa yliopisto joutui reagoimaan nopeasti etäopetuksen tarpeeseen, ja osaaminen verkko- ja monimuotopedagogiikassa kasvoi selvästi. Lähi- ja etäopetuksen yhdistelmät ovat nykyisin arkipäivää. Nyt opetusta mullistaa tekoäly.

– Tekoäly tulee varmasti opetukseen, mutta miten sitä hyödynnetään, siinä ollaan suuren murroksen edessä. Mikä on ihmisen rooli, ja miten taataan se, että ajattelua ei ulkoisteta koneelle? Tähän saakka teknologiset murrokset ovat tuottaneet paljon hyvää, ja uskon, että näin käy myös tekoälyn osalta, Mönkkönen pohtii.

Yliopiston opetuksen kehittämisen haasteena Mönkkönen näkee sen, miten yliopistojen tuottama syväosaaminen saadaan yhdistettyä hyviin työelämävalmiuksiin. Tässä avainsanoja ovat monitieteisyys ja moniammatillisuus.

– Suomalaisen koulutuksen vahvuus on ollut substanssiosaajien kouluttaminen, mutta siinä meillä on kehitettävää, että syväosaajat osaavat levittää osaamistaan ja toimia yhdessä muiden alojen ihmisten kanssa. Monitieteisyys on Itä-Suomen yliopiston strateginen tavoite, ja opettamisen tapoja kehitetään myös tätä tavoitetta kohti.

Mönkkönen painottaa, että tutkimusta ja koulutusta ei pidä erottaa toisistaan, vaan ne yhdessä muodostavat yliopiston ytimen. Tehtäväkuvissa voi olla silti erilaisia painotuksia.

– Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat hyviä tutkijoita, ja tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat innokkaita opettajia ja opetuksen kehittäjiä. Molemmat ovat tärkeitä, ja molempiin liittyy progressiivisuus.