Jatkuvasta oppimisesta on keskusteltu runsaasti 2000-luvulla, mutta sen ymmärtäminen osana työpaikkojen arkea on vielä rajallista. Työpaikka on työssä olevalle aikuiselle eräs tärkeimmistä oppimisympäristöistä, ja parhaimmillaan työpaikalla tapahtuva oppiminen tuo yksilölle, organisaatiolle ja yhteiskunnalle etuja: osaamista, hyvinvointia ja kestävyyttä. Pahimmillaan se taas ylläpitää kuormittavia käytäntöjä, kohdistuu vääriin asioihin tai heikentää hyvinvointia.
Julkisessa keskustelussa jatkuvan oppimisen puhe painottuu usein koulutusjärjestelmien kehittämiseen, ja kurssien tarjoaminen on yhä tyypillinen näkökulma myös työpaikoilla, kun pohditaan keinoja oppimisen tukemiseen. Jatkuva oppiminen ei kuitenkaan ole synonyymi koulutukselle. Sitä tulisi lähestyä ilmiönä, joka jatkuu erilaisten oppimistilanteiden välillä.
Uudessa kirjassa ”Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä” kuvataan mitä viime vuosina paljon esillä ollut jatkuva oppiminen ja sen tukeminen aikuispedagogiikan keinoin työssä tarkoittavat. Kirjan toimittajien, Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Soila Lemmetyn ja Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Kaija Collinin, mukaan tutkimukseen perustuvalle työssä oppimista käsittelevälle teokselle on tarvetta.
– Oppiminen tulisi ymmärtää yksilön, yhteisön tai organisaation muutosprosessina, joka voi toteutua monenlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa – se ei tapahdu kello kaulassa, Lemmetty kuvailee.
Oleellista on se, miten yhdessä oppimistilanteessa – olipa kyse koulutuksesta tai arkisesta työtilanteesta – syntynyttä ymmärrystä voidaan soveltaa, syventää, jakaa ja hyödyntää.
Oppiminen pitäisi nähdä myös hyvän elämän itseisarvona
Jatkuvan oppimisen keskustelu on myös keskustelua arvoista: millaisia odotuksia ja tarkoituksia luomme yhteiskunnassa jatkuvalle oppimiselle ja ketä varten sitä pyrimme edistämään? Arvostetaanko yhteiskunnassa, työpaikoilla tai ihmisten mielissä vain yksittäisiä taitoja ja kykyjä vai nähdäänkö tärkeänä myös hyvinvoinnin, monipuolisen ajattelun, asennemuutoksen tai uuden toimintatavan luominen?
– On tärkeää pysähtyä tarkastelemaan, mikä on milloinkin riittävän hyvää – työelämässä tulee saada kasvaa ja kehittyä myös ihmisenä. On uskallettava antaa oppimiselle itseisarvo, sitä ei tulisi nähdä yksistään taloudellisen kilpailukyvyn ajurina, vaan myös asiana, joka tuottaa ihmisille merkityksellisyyttä ja mahdollisuuksia hyvään elämään, Collin summaa.
Kirjan toimittajat muistuttavat, että vaikka yhteiskuntamme ja sen myötä työelämäkin ovat jatkuvassa muutoksessa, on työpaikoilla valtavasti mahdollisuuksia oppimisen tukemiseen.
– Niitä löytyy aina organisaation arvojen, vision ja strategian rakentamisesta sekä viestinnästä pedagogiseen lähijohtamiseen. Aikuinen tarvitsee ammattitaidoilleen ja oppimiselleen heijastuspintoja ja peilejä, kunnioittavia ja luottamuksellisia yhteistyösuhteita sekä pohtivaa ja virheitä sallivaa työkulttuuria, Lemmetty kertoo.
Oppimista tukeva ilmapiiri luodaankin lopulta tiimitasolla arjen kohtaamisissa, joita organisaation rakenteet ja johtaminen parhaillaan tukevat.
”Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä” teoksen kirjoittamiseen on osallistunut yhteensä 31 aihealueen asiantuntijaa. Kirja on kattava, ajankohtainen ja tieteellisesti tasokas, vertaisarvioitu kokoelma. Se tarjoaa tuoretta tietoa kaikille aikuisten oppimisesta kiinnostuneille - erityisesti aikuiskasvatuksen ja henkilöstötyön ammattilaisille, opiskelijoille, työelämän kehittäjille, tutkijoille, esihenkilöille ja johtajille. Teoksen on kustantanut SoPHi -kustannus ja se on avoimesti saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9443-3 JYX - Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä).
