Ruotsin Itä-Götanmaan ja Södermanlandin kuusimetsissä alkoivat vuonna 2018 ennennäkemättömän laajat kirjanpainajatuhot, jotka ovat jatkuneet siitä lähtien. Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin, voivatko Etelä-Suomen ilmasto-olosuhteet muuttua kirjanpainajatuhoja suosiviksi ja kuinka pian.
Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tekemässä tutkimuksessa selviää, että tulevaisuudessa riskit kirjanpainajan tuhoille kasvavat myös Itämeren itärannalla. Lämpötilan nousun jatkuessa Etelä-Suomen kesälämpötilat saavuttavat Ruotsin tuhoalueen nykyilmaston tason 20 vuodessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä mennyttä että tulevaa ilmastoa Etelä-Suomen ja Ruotsin tuhoalueen lisäksi myös Kaakkois-Virossa. Arviot tulevaisuuden ilmastosta perustuivat yli 20 ilmastomallin tuloksiin ja kolmeen eri ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuusskenaarioon.
Optimistisimmassa tarkastellussa skenaariossa maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kääntyvät laskuun kuluvalla vuosikymmenellä ja lämpötilan nousu pysähtyy vuosisadan puolivälissä. Tällöin Etelä-Suomen vuosittaiset kasvukauden lämpösumman kertymät vastaisivat pohjoisen Puolan ja Saksan 1900-luvun loppupuolen lämpösummakertymiä. Ruotsin kirjanpainajatuhot vuosina 2018–2020 käynnistäneen kuivuuden kaltaisen äärimmäisen kuivuuden riski pysyisi kuitenkin Etelä-Suomessa pienenä. Tämä johtuu Ruotsin tuhoalueisiin verrattuna Etelä-Suomen sateisemmasta ilmastosta.
Sen sijaan, mikäli lämpötilan nousu jatkuu yhä 2050-luvun jälkeen, riski äärimmäiselle kuivuudelle lähestyy Etelä-Suomessakin Ruotsin tuhoalueen nykyisiä olosuhteita. Kaakkois-Virossa kasvukauden lämpötilat ovat nyt ja tulevaisuuden skenaarioissa samat kuin Ruotsin tuhoalueilla. Siten kirjanpainajatuhojen riski Kaakkois-Virossa on suurempi kuin Suomessa, mutta Viron suuremman sadannan takia äärimmäisen kuivuuden riski säilyy myös tulevaisuudessa pienempänä kuin Ruotsin tuhoalueilla.
Kuivat ja lämpimät kesät ovat olleet Ruotsissa suotuisia kirjanpainajille
Menneet ilmasto-olosuhteet kirjanpainajatuhon syntymisen kannalta vaihtelivat eri alueiden välillä. Ruotsissa ilmasto on ollut kuivempi ja lämpimämpi kuin Etelä-Suomessa, mikä altistaa kirjanpainajan aiheuttamille tuhoille. Myös Kaakkois-Virossa kesät ovat olleet Ruotsin tavoin lämpimiä Suomeen verrattuna, mutta myös sateisempia kuin Ruotsin tuhoalueella. Nämä erot voivat mahdollisesti selittää sitä, miksi Ruotsin suurtuhojen kaltaista epidemiaa ei ole vielä sattunut Itämeren tällä puolen.
Kirjanpainaja on pieni kuusella elävä kaarnakuoriainen. Se käyttää ravintonaan ensisijaisesti heikkokuntoisia tai äskettäin kuolleita kuusia, mutta se voi iskeä myös eläviin kuusiin näiden vastustuskyvyn heikentyessä esimerkiksi kuivuuden takia. Lämpimät ja kuivat kesät suosivat kirjanpainajakannan runsastumista.
Lisätietoja:
Olli-Pekka Tikkanen, metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, puh. 046 921 0746, olli-pekka.tikkanen@uef.fi
Ilari Lehtonen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 380 2870, ilari.lehtonen@fmi.fi
Tieteellinen artikkeli on saatavilla Silva Fennica -tiedelehdessä.
Viite: Tikkanen O.-P., Lehtonen I. (2023). Changing climatic drivers of European spruce bark beetle outbreaks: a comparison of locations around the Northern Baltic Sea. Silva Fennica vol. 57 no. 3 article id 23003. https://doi.org/10.14214/sf.23003
Tiedotteen lähde: Ilmatieteen laitos
