Jokainen löytää oman paikkansa ennemmin tai myöhemmin, vaikka polku voi joskus olla hyvinkin mutkainen, tietää Emilia Latvala.
Emilia Latvalan polku oikeustieteiden tutkinto-opintoihin ei ole ollut se kaikkein suorin. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan viulupedagogiksi ammattikorkeakouluun. Palo muusikon ammattiin oli syttynyt jo lapsuudessa vietettyjen viulutuntien aikana. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän kuitenkin huomasi, ettei ammattimuusikkous ole hänen juttunsa.
– Minun oli pakko tehdä raju ratkaisu ja jättää opiskelupaikkani. En voinut jäädä alalle, joka tuntui itselleni niin väärältä, Latvala kertoo.
Aluksi Latvala ei tiennyt, mitä haluaisi tehdä, ja päätyi alakouluun koulunkäynninohjaajaksi. Siitä syttyi ajatus opettajankoulutukseen hakeutumisesta. Latvala teki vuoden töitä, suoritti samalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot ja ovet aukenivat ensiyrittämällä luokanopettajakoulutukseen. Kasvatustieteen maisteriksi valmistuttuaan Emilia suoritti vielä aineenopettajan kelpoisuuden terveystiedossa.
– Opettajan työ tuntui hyvältä, koska siinä sain käyttää laajasti vahvuuksiani liikunnan ja musiikin saralla. Parin työvuoden jälkeen kuitenkin jo tiesin, että tästä työstä en tule eläköitymään.
Opettajan työ alkoi tuntua raskaalta. Se ei antanut sellaisia ammatillisia haasteita, joita Latvala työltään kaipaa. Lapsuuden haaveet juristin työstä alkoivat nostaa päätään. Lopullinen niitti päätökselle tuli, kun Latvala löysi avoimesta yliopistosta yleiset oikeusjärjestysopinnot, joiden suorittaminen korkeilla arvosanoilla voisi suoraan taata tutkinto-opiskelupaikan oikeustieteissä.
Latvala teki tarkan, selkeän ja kunnianhimoisen suunnitelman seuraaville kahdelle vuodelle, ja suoritti kurssit tismalleen suunnittelemassaan järjestyksessä. Osittain hän oli kokonaan opintovapaalla opettajanvirastaan, välillä taas opiskeli työn ohessa.
– Tiesin, että kurssien korotuksiin ei juurikaan ole aikaa. Sen vuoksi opiskelinkin laadukkaasti, ja jätin riittävästi aikaa jokaista kurssia varten. Näin sain taattua riittävät arvosanat jokaisen kurssin kohdalla lähes kerrasta.
Opiskelupaikka oikeustieteisiin aukesi avoimen väylää pitkin ensiyrittämällä, ja nyt Latvala saakin vihdoin opiskella unelma-ammattiinsa tutkinto-opiskelijana.
– Avoin yliopisto ja sen tarjoamat opiskelumahdollisuudet ovat olleet opiskelupolullani merkittävässä roolissa. Ilman näitä opintoja en todellakaan olisi nyt tässä, menossa kohti unelmaani. Ajattelen itse, että tavallaan minulla oli sellaiset 20 välivuotta ennen kuin lopullisesti löysin oman paikkani ammatillisessa mielessä. Olo on kiitollinen ja onnellinen, ja vihdoinkin olen tyytyväinen, Latvala iloitsee.
Latvala kannustaa välivuotta viettäviä tai harkitsevia etsimään rohkeasti omaa alaansa.
– Älä ikinä lukitse omaa tulevaisuuttasi, vaan ole avoin kaikille mahdollisuuksille. Jokainen löytää oman paikkansa ennemmin tai myöhemmin, vaikka polku voi joskus olla hyvinkin mutkainen. Luo oma polkusi ja mene rohkeasti unelmiasi kohti.
