Itä-Suomen yliopistossa tehty tuore tutkimus osoittaa, että 75 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat ihmiset kohtaavat monenlaisia haasteita digitaalisten terveyspalveluiden käytössä ja jäävät usein jopa kokonaan niiden ulkopuolelle. Ilmiö on huolestuttava, sillä julkisia terveyspalveluita on Suomessa digitalisoitu nopeasti samaan aikaan kun ikääntyville tärkeitä lähipalveluita karsitaan voimakkaasti, toteavat tutkijatohtori Hanna Varjakoski ja apulaisprofessori Elisa Tiilikainen. Tutkimuksessa analysoitiin kahdelta eri hyvinvointialueelta kerättyä haastattelu- ja havainnointiaineistoa ikäihmisten digipalveluiden ja -laitteiden käytöstä.
Tutkimus paljasti, että digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön liittyvien haasteiden ja rajoitteiden taustalta löytyy lukuisia eri tekijöitä, jotka usein kytkeytyvät vahvasti toisiinsa.
Vaikeakäyttöisiä verkkosivuja ja monimutkaisia digiasiointipalveluja
Moni tutkimukseen osallistunut ikäihminen koki, että heillä on riittävät digitaidot esimerkiksi verkkopankin ja nettiselainten käyttöön, digilehtien lukemiseen sekä verkko-ostosten tekemiseen. Silti julkisen terveydenhuollon ylläpitämien sivustojen ja digipalveluiden käyttö tuotti hankaluuksia. Varjakosken mukaan haastateltavat kokivat hyvinvointialueiden verkkosivut vaikeakäyttöisiksi, koska haluttua tietoa tai palvelua oli usein hankala löytää, sivuilla oli runsaasti valikkoja ja erityyppistä informaatiota sekä digipalveluihin liittyvän terminologian käyttö oli kirjavaa.
Myös näytteenotto- ja rokotusasioissa haastateltavat joutuivat useimmiten turvautumaan puhelinasiointiin, koska digitaalisen palvelun kautta ajanvaraus koettiin liian monimutkaiseksi. Epäonnistuminen verkkoajanvarauksen tekemisessä sai haastateltavat helposti epäilemään omia kykyjään ja omaa digiosaamistaan, vaikka syynä saattoi ennen kaikkea olla kehnosti suunniteltu käyttöliittymä tai sivusto.
– Tällaiset epäonnistumisen kokemukset tutkitustikin heikentävät motivaatiota käyttää digipalveluita, muistuttaa Varjakoski.
Tutkimuksessa nousi myös esille, että ihmiskontakti asioinnissa, reaaliaikainen vuorovaikutus ja henkilökohtainen suhde lääkäriin on monelle ikäihmiselle tärkeä, kun he hoitavat omaan terveyteen liittyviä asioita.
– Siirtyminen etäasiointiin voi joidenkin kohdalla supistaa entuudestaan vähäisiä, reaalimaailmassa tapahtuvia ihmiskontakteja, millä tiedetään olevan kielteisiä seurauksia myös fyysiselle terveydelle, kertoo Tiilikainen.
Digitaaliseen asiointiin tarvittavassa osaamisessa, tuessa ja laitteissa puutteita
Monilla ikäihmisillä digitaalisten terveyspalveluiden käyttöä hankaloittaa tarvittavan digiosaamisen ja asianmukaisten laitteiden puuttuminen. Kaikilla ikäihmisillä ei myöskään ole perheenjäseniä tai tuttavia, jotka voisivat auttaa digipalvelujen käytössä. Tutkimus osoittaa, että tällöin digitaalisten palveluiden käytöstä tulee erityisen haastavaa, jopa mahdotonta.
Julkisen terveydenhuollon kanssa asioidessaan ikääntyneet ovat tottuneet käyttämään perinteisiä asiointikanavia. Tämä voi osaltaan lisätä haluttomuutta opetella ja käyttää digitaalisia palvelukanavia. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että iän karttuessa digitaalisten palveluiden ja -teknologioiden käyttömahdollisuuksiin vaikuttavat myös muutokset fyysisessä ja kognitiivisessa toimintakyvyssä.
– Esimerkiksi näkökyvyn ja hienomotoriikan heikentyminen vaikeuttaa selvästi digilaitteiden käyttöä. Lisäksi sivustojen päivityksistä ja laitteiden uusimisesta seuraava uuden opettelu voi olla haastavaa kaikenikäisille, puhumattakaan erityyppisten kognitiivisten vanhenemismuutosten kanssa eläville ikäihmisille.
Digitaalisten terveyspalveluiden kognitiiviseen saavutettavuuteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota
Tutkimuksen perusteella käyttäjälähtöisyys ja kognitiivinen saavutettavuus tulisi paremmin huomioida digitaalisia palveluita suunniteltaessa. Varjakoski ja Tiilikainen muistuttavat, että digipalvelujen helppokäyttöisyydestä ja sivustojen selkeästä sisällöstä hyötyvät kaikenikäiset, eivät ainoastaan ikääntyneet. Terveyspalveluihin liittyvän digitaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi tutkijat suosittelevatkin seuraavia toimia:
- digitaalisten palveluiden kognitiiviseen saavutettavuuteen kiinnitettävä erityishuomioita
- ikäihmiset otettava aktiivisemmin mukaan digitaalisten palveluiden suunnitteluun ja arviointiin
- terveydenhuollon digiasioinnin ja -palveluiden käyttöön keskittyvää digiopastusta järjestettävä ikääntyneille
- perinteisten asiointikanavien ja kasvokkaiseen kohtaamiseen perustuvat palvelut säilytettävä ja kohdennettava entistä vahvemmin niille ryhmille, jotka kohtaavat haasteita ja rajoitteita digitalisaation hyödyntämisessä.
Tutkimus toteutettiin osana pohjoismaista Demography and Democracy – Healthy Ageing in a Digital World (HAIDI) -hanketta. Tutkimusta on rahoittanut Familjen Kamprads Stiftelse Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa –tutkimusohjelman puitteissa.
Lisätietoja:
Tutkijatohtori Hanna Varjakoski, 050 304 1194, hanna.varjakoski(at)uef.fi
Apulaisprofessori Elisa Tiilikainen, 050 413 4680, elisa.tiilikainen(at)uef.fi
HAIDI-hankkeen sivut UEF Connectissa
Tutkimusartikkeli:
Varjakoski, H., & Tiilikainen, E. (2025). Digitaalisten terveyspalveluiden käytön haasteet ja rajoitteet 75 vuotta täyttäneiden kansalaisten kokemana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62(1), 153–165. https://journal.fi/sla/article/view/143514
